Rakastan puutarhalehtien ajankohtaispalstoja. Upeat pihat ja hyötyjutut ovat myös ihan ok, mutta eniten ilahdun pienistä, juuri oikeaan aikaan tulevista tipseistä.
Eilen katselin joulun jäljiltä nuokkuvia hyasintteja, joita meillä on – no, paljon. Lempijoulukukkani. Yleensä suhtaudun hyasintteihin kuin viherkasveihinkin: ne eivät ole elämänikäisiä kumppaneita, vaan joutavat pois kukinnan päätyttyä. Nyt hyasinttini näyttävät kuitenkin niin elinvoimaisen vihreiltä (olen leikannut rapistuneet kukkavarret pois), etten ole hennonut heittää niitä pois.
Ja ta-daa: tänään luin Viherpiha-lehteä, jonka ajankohtaispalstalla neuvottiin, miten hyasintteja tulee kohdella, jotta ne jatkavat elämäänsä kesällä ulkona.
Kastelen ja annan ravinteita kerran viikossa kuukauden ajan. Sen jälkeen lopetan kastelun, annan lehtien kuivua ja vien sipulin viileään paikkaan. Istutan sipulit maahan keväällä, kun maa on sulanut. Kiitos!
Samassa lehdessä oli ajankohtaispalstalla toinenkin kiinnostava aihe. Kasvifysiologian dosentti Kurt Fagerstedt luonnehti viime kasvukautta keväästä syksyyn.
”Myöhäinen ja kolea kevät viivytti useiden monivuotisten lajien kasvuunlähdön kesäkuulle.” Tämän muistan. Juhannuksena ajoimme moottoripyörällä talvivarusteissa ja silti kuljettajan kädet jäätyivät koppuraisiksi ja raekuuro yllätti. Lämpöasteita ei tainnut olla edes kymmentä.
Viherpihan verkkosivut löytyvät täältä.
Toinen lempilehteni on ruotsalainen Trädgårdsliv.
Täältä en etsi hyötytietoa, vaan puhdasta inspiraatiota. Potagereja, muotopuutarhoja, keittiöpuutarhoja ja kartanoiden pihamaita. Ajatonta sisältöä, joka ei vanhene.
Talvikauden lohdutusta, kun kevääseen tuntuu olevan ihan liian pitkä aika.
Pihamaalla 