Vaikka olen maailman surkein esikasvattaja, kävin taas tänään läpi siemenlaatikkoani ja suunnittelin kevätkylvöjä. Laatikosta löytyi muutama pussi idänunikon ja silkkiunikon pikkiriikkisiä siemeniä. Niitä en laita esikasvatukseen, vaan jätän odottamaan maan sulamista.
Olen lisännyt unikoita kukkapenkkeihin vuosi vuodelta. Osa on yksivuotisia, kuten oopiumunikot ja sitruunankeltaiset kaliforniantuliunikot, osa monivuotisia, kuten idänunikot.
Unikoissa kiehtoo niiden kaksijakoinen luonne. Ne ovat yhtä aikaa hentoja ja hauraita, alttiina tuulen ja sateen piiskaukselle, ja kuitenkin samalla sitkeitä pärjääjiä.
Unikot ovat kauneimmillaan harmaata kiveä vasten.
Olen kylvänyt varhain keväällä unikonsiemeniä huolettomasti kukkapenkkeihin muun kasvillisuuden sekaan ja luottanut siihen, että ne ponnistavat sieltä esiin omia aikojaan. Ja niin ne totisesti tekevätkin!
Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa oopiumunikkoihin kuuluvaa `Violeta Blushia´. Tummanliilat, kerrotut kukinnot olivat upeita!
Oopiumunikko `Violetta Blush´
Unikot järjestävät myös yllätyksiä. Eräänä kesänä kukkapenkkiin putkahti tällainen yksilö, eikä aavistustakaan, mistä se oli peräisin:
Yllätysvieras
Haaveilen unikkoniitystä, jossa eriväriset kukat huojuisivat hiljaa tuulessa vihreän nurmen ja heinien seassa. Olen nähnyt sellaisia lomamatkoilla etelässä, ja mieleeni on jäänyt, miten punaiset unikot erottuvat maisemasta kuin huutomerkit.
Ehkä jonain päivänä.
Pihamaalla 