Talvi on tullut Etelä-Suomeenkin.
Yritän joka talvi muistaa käydä tiputtelemassa lumet ajoissa kasvihuoneen katolta. Tänään lumi oli kevyttä pakkaslunta, mutta sitä oli ehtinyt jo kertyä parinkymmenen sentin kerros. Märäksi suojalumeksi muuttuessaan se rikkoo kasvihuoneen lasiruutuja ja painaa alumiinirunkoa lyttyyn.
Yleensä ruutuja menee rikki talven aikana kolmesta viiteen, etenkin kulmauksissa ja räystäiden kohdilla. Viime vuosi taisi olla ensimmäinen, kun selvisin ilman piipahdusta lasitusliikkeeseen.
Kasvihuoneellani alkaa olla ikää kymmenkunta vuotta. Jo viime kesänä huomasin, että runkokehikko ei ole enää ihan vatupassinsuora. Liukuovi rahisi ja kirskui liikuteltaessa, ja putosi yhä useammin pois jengoiltaan.
Perustukset tehtiin aikoinaan huolella, mutta routa, lumi ja pakkanen ovat silti tehneet tehtävänsä.
Kuurankukkia!
Näillä pakkasilla en edes yritä avata kasvihuoneen ovea. Kurkin vain haikeana sisälle: siellä ne ruukut, köynnöstuet ja työkalut odottavat, kuten minäkin.
Lumentulon harvoja hyviä puolia on se, että valkoinen vaippa peittää armeliaasti ja tasapuolisesti myös pihamaan vähemmän kauniit nurkat. Kasvihuoneen takana rehottaa epämääräinen jättömaa, joka kasvaa horsmaa, villiä vadelmaa ja juolaheinää. Sinne on kertynyt myös rikkinäisiä ruukkuja, puolityhjiä lannoitesäkkejä, laudankappaleita ja sen sellaista.
Kaikki käytöstä poistettu puutarhakama ei vanhene pittoreskisti.
Tämän rojukokoelman raivaaminen oli to-do-listallani jo viime kesänä, mutta siirtyi sitten muiden kiireiden ja tekosyiden takia tälle vuodelle. Otan uuden kuvan tänne lumien sulettua, niin eiköhän siitä saa riittävän sysäyksen siivousoperaatiolle.
Hei-hei kasvihuone, koitetaan kestää tämäkin talvi.
Valoa on jo ilmassa!
Pihamaalla 