Takatalvea vastaan

IMG_4924

Pääsiäinen koitti täällä Etelä-Suomessa aurinkoisena ja kylmänä. Kärräsin kasvihuoneesta viime syksyltä jääneet mullat pois pipo päässä ja toppatakki päällä. Olin aikonut pestä kasvihuoneen, mutta jätän sen suosiolla vähän lämpimämpiin päiviin.

FullSizeRender

Kasvihuoneen tyhjennys ei olisi onnistunut ilman rakkaan poikani apua. Molempien kottikärryjen renkaat olivat tyhjentyneet talven aikana, ja hän vaihtoi molempiin uudet pyörät ❤ Leikkasin myös pensaat ja perennat alas, ja kärräilin oksat ja risut metsänreunaan.

IMG_4929

Koska ulkona on kylmä, keskityin sisähommiin. Kävin läpi edelliseltä vuodelta jääneet siemenet ja uudet, Kevätpuutarhamessuilta viime viikonloppuna Hyötykasviyhdistyksen osastolta ostetut. Olen maailman surkein esikasvattaja, joten suosin suorakylvöä myöhemmin keväällä. Laitoin silti toiveikkaana esikasvatukseen tuoksuhernettä ´True Fragrance´ja ´Pink Cupid´, ruusupapua ´Celebration´ ja parsakaalia. Kaiken muun aion kylvää suorakylvönä tai valmiina taimina.

IMG_4932.JPG

Tiksu hääri taas apulaisena.

IMG_4933

Työpaikan taimipörssi on myös startannut. Sain työkaveriltani kaksi pelargonian tainta, jotka ovat joko Mårbackaa tai tulppaanipelargoniaa… Yllätys selviää myöhemmin. Ostin messuilta myös yhden Kronprins Nikolaj´n taimen lisää. Viime kesän kruununprinssikin näyttää selvinneen talvesta.

IMG_4938

Tämä on suosikki-pelargoniani Mårbackan ohella. Kukat ovat valkoisia / hennon vaaleanpunertavia siron kukkavarren päässä.

Nämä varhaiset kevättyöt ovat ihania, mutta odotan kovasti lämpimämpiä kelejä. Kaipaan sitä tunnetta, kun ulkona tarkenee t-paidassa ja multa tuntuu lapiossa lämpimältä. Odotan jopa muurahaisten armeijaa, joka lähtee liikkeelle auringon lämmössä.

Syksyn värit ja eräs kissa

img_3996

Meidän Tiksu sointuu täysin alkusyksyn väreihin. Noin puolet pihan lehdistä näyttää jo pudonneen, ja haluan taas uskoa sitä koulukuntaa, jonka mukaan lehtiä ei tarvitse haravoida, vaan ne maatuessaan talven aikana ravitsevat maata. Olen jo monena vuonna jättänyt lehdet haravoimatta syksyllä, ja haravoinut kulottunutta pihaa keväällä, jolloin on uutta intoa.

fullsizerender

Syyskuussa, kun puutarhan kokonaisuus alkaa ränsistyä, katse kiinnittyy yksityiskohtiin. Kehäkukan siemenkota on kaunis, ja antaa lupauksen ensi kesästä. Kerään talteen siemenet, varastoin ne paperipusseihin ja kylvän ensi vuonna multaan.

img_3837

Poimin talteen myös eri unikkolajien siemenkodat. Unikoista on tullut viime vuosina lempikukkiani, ja myös nämä siemenkodat ovat todella kauniita. Ensi keväänä aion ripotella siemenet ympäriinsä, välittämättä kukkapenkkien muodoista tai väreistä. Unikot ovat puutarhan kapinallisia, villejä ja vapaita.

img_3904

Ilta-auringossa voi vielä hetken fiilistellä mennyttä kesää. Ikkunoiden edessä kasvavat jasmiinit eivät enää levitä tuoksuaan kuistille, mutta valo muistuttaa menneestä kesästä.

 

Pionipäivitys, vol.2

IMG_3317.JPG

Viime kesänä kukkapenkkiin ilmestyi vieraslajike. En tiedä, mistä se tuli, mutta rakastuin heti. Googlettelin, ja löysin pioniunikon.

IMG_3319

Tänä vuonna ostin siemeniä ja kylvin ne laatikkoon. Nyt ne kukkivat!

IMG_3318

Kun varsinaiset pionit lopettelevat jo kukintaansa, pioniunikot vasta aloittelevat.

IMG_3305

Nämä ovat lempikukkiani heti pionien jälkeen. Aion ottaa talteen siemenkotia ja ensi vuonna kylvän näitä muuallekin. Joka puolelle.

IMG_3321.JPG

Loppukevennys: Tiksu ottaa iisisti hellepäivän puron varrella… 🙂

 

 

Sadepäivän onnea

IMG_3151

Niin ihania kuin juhannuksen hellepäivät olivatkin, ihan yhtä ihana on tällainen kunnon sadepäivä. Kuivuuttaan rutiseva pihamaa kiittää.

IMG_3154

Pinaatit kaipaavat veden lisäksi lannoitetta. Lehdet ovat epäilyttävän vaaleanvihreät. Vieressä siemenestä kylvetyt korianterit puskevat lehteä hitaasti, mutta toiveikkaasti.

IMG_3153

Siemenestä kylvetyt ruusupavut, esikasvatetut lehtikaalit ja kuukausi sitten kylvetyt tillit voivat hyvin hereässä vesisateessa. Kituliaalta näyttävien samettikukkien tarkoitus on torjua tuhohyönteisiä. Hope so.

IMG_3155

Kertaalleen jo nääntyneiltä näyttäneet pensaskrassit kurkottavat ujoina laatikon reunan yli. Ehkä tämä tästä vielä?

IMG_3165

Pionit kumartavat sateessa.

IMG_3164

Kauneinkin loisto on katoavaista. Tänä vuonna pionit kukkivat ensimmäistä kertaa sarjassa: kun ensimmäiset lakastuvat, seuraavat vasta aloittelevat.

IMG_3160

Tervetuloa, sade, kunhan et kestä koko kesää!

 

Zoomaamisen taito

IMG_3133

Viikonloppuna katselin pihamaata keskipäivän armottomassa valossa. Nurmikot kasvavat ylipitkänä sumppuna voikukkaa ja vuohenputkea, heinät juhlivat kukkapenkkien reunustoilla ja viime päivien sateet eivät ole vielä ehtineet elvyttää kellanruskeiksi muuttuneita länttejä. Näkymä oli ankea.

En ole ehtinyt viime aikoina hoitaa pihamaata, muu arki on vienyt mennessään.

Tänään tein kierroksen pihamaalla ilta-auringossa. Sen lempeä valo osui oikeisiin kohtiin:

IMG_3132

…kurjenmiekkoihin, jotka ovat avautuneet puron varrella.

IMG_3131

… sokerimaissin taimiin, jotka ovat vankistuneet kasvihuoneessa viileistä ilmoista välittämättä.

IMG_3130

… ruukkubasilikaan, joka kaipaa jo latvomista.

IMG_3128

— salaattilaatikkoon, joka tursuaa syötävää.

IMG_3127

… ruusupapuihin, jotka ovat ponnistaneet siemenistä jo näin isoiksi.

IMG_3126

Ja kuin varkain paras aika vuodesta on koittanut. Pionit aloittelevat kukintaansa, vähän niukemmin kuin viime vuonna, mutta silti niin kauniina.

Zoomaan katseeni näihin ilonaiheisiin, ja hoidan muun sitten, kun ehdin. Luonto antaa parastaan, puutarhurista huolimatta.

 

 

Aina samat

IMG_3092

Lapsuudenkotini pihalla kukkivat joka vuosi samat kesäkukat: keltaiset samettiruusut, violetit ja keltaiset orvokit ja pinkit petuniat.

Kun perustin omaa pihaani, halusin olla vaihtelunhaluinen kokeilija. Joka vuosi jotain uutta! Ei ummehtuneita perinnekukkia!

IMG_3042

Vaan kuinkas kävikään. Jo ensimmäisinä vuosina ihastuin kerrottuihin surfinia-amppeleihin (kuvassa) ja valkoisen marketan ja sinisen lobelian yhdistelmään. Ostan niitä joka vuosi ja istutan aina samoihin ruukkuihin, samoille paikoille pihaa.

IMG_3045

Lapsuudesta tutut petuniat ilmestyvät joka kesä pihalle, istutan niitä suoraan maahan perennapenkkien aukkoja täydentämään. Violetit orvokit kukkivat keittiön ikkunan edustalla.

IMG_3094

Pelargonien talvettaminen ei ole onnistunut koskaan kovinkaan hyvin, mutta kesä ei ala ilman Mårbackan kukintaa. Onneksi niitä saa puutarhamyymälöistä.

Omat lapseni eivät nyt juurikaan kiinnitä huomiota kesäkukkiini, mutta ehkä he jonain päivänä muistavat tutunnäköiset kukat puutarhamyymälässä. ”Näitä meillä oli aina lapsena kotona!”

 

 

 

 

Istutuspähkäilyä

IMG_2914

Aurinkoterassin loivan rinteen reuna on painunut vuosien ja routaisten talvien myötä notkolle, ja ruohon leikkaaminen on ollut hankalaa. Olen jo monena kesänä aikonut tehdä tälle jotain, mutta vasta nyt sain aikaiseksi.

IMG_2917

Kaivoin terassin reunalta noin 2 x 5 metrin alueelta kulottuneen nurmen pois, poistin isoimmat kivet ja täytin alalle noin 30 cm uutta multaa.

IMG_2918

Ennen tätä mylläystä terassin reunalla on kasvanut jo pikkusydäntä…

IMG_2919

… ja kaksi särkynyttä sydäntä, kurjenpolvi ja jotain sinistä perennaa, jonka nimen olen kadottanut. Peippi-jotain…?

Nyt pähkäilen, mitä istuttaisin tälle alueelle. Paikka on pihan aurinkoisimpia, siihen paistaa koko päivän. Terassin muilla reunoilla kasvaa jo pioneja, ja haluaisin pitää tyylin samana. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtoina ovat helpot pensasruusut, lisää pioneja ja ehkä nämä:

IMG_2911

Salkoruusut toiveikkaana esikasvatuksessa

 

 

 

Unikot koukuttavat

168Vaikka olen maailman surkein esikasvattaja, kävin taas tänään läpi siemenlaatikkoani ja suunnittelin kevätkylvöjä. Laatikosta löytyi muutama pussi idänunikon ja silkkiunikon pikkiriikkisiä siemeniä. Niitä en laita esikasvatukseen, vaan jätän odottamaan maan sulamista.

Olen lisännyt unikoita kukkapenkkeihin vuosi vuodelta. Osa on yksivuotisia, kuten  oopiumunikot ja sitruunankeltaiset kaliforniantuliunikot, osa monivuotisia, kuten idänunikot.

605

Unikoissa kiehtoo niiden kaksijakoinen luonne. Ne ovat yhtä aikaa hentoja ja hauraita, alttiina tuulen ja sateen piiskaukselle, ja kuitenkin samalla sitkeitä pärjääjiä.

064

Unikot ovat kauneimmillaan harmaata kiveä vasten.

Olen kylvänyt varhain keväällä unikonsiemeniä huolettomasti kukkapenkkeihin muun kasvillisuuden sekaan ja luottanut siihen, että ne ponnistavat sieltä esiin omia aikojaan. Ja niin ne totisesti tekevätkin!

Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa oopiumunikkoihin kuuluvaa `Violeta Blushia´. Tummanliilat, kerrotut kukinnot olivat upeita!

1031

Oopiumunikko `Violetta Blush´

Unikot järjestävät myös yllätyksiä. Eräänä kesänä kukkapenkkiin putkahti tällainen yksilö, eikä aavistustakaan, mistä se oli peräisin:

101

Yllätysvieras

Haaveilen unikkoniitystä, jossa eriväriset kukat huojuisivat hiljaa tuulessa vihreän nurmen ja heinien seassa. Olen nähnyt sellaisia lomamatkoilla etelässä, ja mieleeni on jäänyt, miten punaiset unikot erottuvat maisemasta kuin huutomerkit.

Ehkä jonain päivänä.

 

 

 

 

Kurtturuusujen kevätleikkaus

IMG_2740

Tänään oli huikaiseva auringonpaiste, ulkona nollakeli, mutta kasvihuoneessa jo plussan puolella. Pihaa peittää vielä vahva lumikerros, mutta tänään oli pakko jo päästä tekemään jotain pihalla.

Pihavajan nurkalla kasvaa valkoisten kurtturuusujen tiheikkö. Olen leikannut ne joka kevät alas, noin 10 cm tapeiksi. Yleensä olen tehnyt sen myöhemmin keväällä, mutta tänään päätin panna oksasakset viuhumaan.

IMG_2745.JPG

Toivottavasti en ollut liian aikaisin liikkeellä.

Luotan kurtturuusuihini: ne ovat uskomattoman sitkeitä ja pärjäävät ilman sen kummempaa hoitoa vuodesta toiseen. Juurivesat leviävät kulovalkean lailla, ja niitä olen kitkenyt joka vuosi pois, ettei tiheikkö leviä käytäville ja kulkureiteille

IMG_2746

Aniliininpunainen kurtturuusu on tuttu tienvarsilta ja moottoriteiden keskikaistoilta, joissa se menestyy sitkeytensä ja suolankestävyytensä ansiosta. Kurtturuusu mainitaan usein myös haitallisten vieraslajien listoilla, koska vahvakasvuisena ja tilaa vievänä pensaikkona se valtaa elintilaa muilta kasveilta.

Itse en ole koskaan erityisemmin pitänyt peruskurtturuususta, mutta valkoinen versio on minusta kaunis. Se kukkii läpi kesän, ja leikkaan usein kukintoja maljakkoon.

068

Tarhakurtturuusu

Näitä kukintoja odotellessa kerään positiivisia kevään merkkejä. Tänään puro solisi jo lumesta ja jäästä huolimatta.

IMG_2749.JPG

Kevään ääni: puron solina!

 

 

 

Liljojen laakso

431

Vuosi sitten keväällä ostin puutarhamessuilta pari pussillista isojen valkoisten Oriental -liljojen mukuloita. Olen aina pitänyt liljoista, jopa hääkimppuni aikoinaan koostui valkeista liljoista (hautajaiskukkia, sanoi eräs vanhempi sukulainen silloin onnitellessaan).

En ole koskaan kuitenkaan kasvattanut niitä itse. Kukkapenkeissäni ei oikein ole ollut sopivaa paikkaa; liljat eivät voi törröttää yksinään missään, vaan tarvitsevat ympärilleen sopivaa kasvustoa – kuten mitä? Olen ehkä myös pitänyt niitä vaikeina kasvatettavina, tai vierastanut mukuloita. Olen enemmän siemen- ja taimi-ihmisiä.

Viime keväänä työkaverini, kokenut lilja-konkari, neuvoi, että liljoja voi kasvattaa isoissa ruukuissa. Helppoa kuin heinänteko, hän kannusti. Ruukuissa liljoja voi siirrellä paikasta toiseen, yhdistellä sopiviin kukkapenkkeihin ja maisemoida niitä vaikka rehevien pensaiden katveeseen.

Messureissun jälkeen mukulat jäivät tarjottimelle makoilemaan. Tuli kaikkea muuta, enkä ehtinyt (saanut aikaiseksi) istuttaa niitä ruukkuihin tai mihinkään muuallekaan. Mukulat kuivuivat ja alkoivat näyttää surullisen elottomilta.

Alkukesästä työkaveri vinkkasi, että Lidlissä on edullisia liljamukuloita kaikissa väreissä. Hänellä liljat puskivat ruukuissaan jo pitkää vartta ja kohta puoliin nuppujakin.

Tästä innostuneena laitoin asialle kotoa jo pois muuttaneen parikymppisen tyttäreni, joka asuu Lidlin vieressä. Silmiään muljautellen, aurinkolaseihin sonnustautuneena tytär ryysi lähi-Lidlinsä mukulalaareissa muiden innokkaiden puutarha-addiktien kanssa. Olin toivonut valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita, ja niitä tytär kahmi kyynärpäätaktiikalla äidilleen.

Keskikesällä työkaveri näytti kuvia upeina kukkivista liljaruukuistaan. Minun ruukkuni näyttivät tältä:

617

Lidlin liljat versoivat hitaasti.

Olin kastellut maltillisesti, ja lannoittanut säännöllisesti kesäkukkalannoitteella. Aloin jo luopua toivosta kunnes kesän kääntyessä loppuaan kohti, tapahtui ihme.

1092

Elokuun loppupuolella liljani puhkesivat kukkaan! Valkoisina….

1039

Vaaleanpunaisina…

1209

Pinkkeinä… (Nostelin jo ruukkuja sisälle, koska yöpakkaset lähestyivät.)

Mutta mitä tapahtui messuliljoille? Olin hätäpäissäni tuikannut elottoman oloiset sipulit toukokuussa maahan, talon edustan varjoisaan kukkapenkkiin. Pussissa luvattiin Oriental-liljojen kasvavan yli metrin korkuisiksi, joten olin sijoittanut ne kukkapenkin takareunaan. Etualalla kasvaa pikkusydäntä, matalahkoa asteria ja tiarellaa.

Sen jälkeen olin autuaasti unohtanut koko asian.

Loppukesällä karsin talomme nurkalla hiirenvirnoja ja rikkakasveja pikkujasmikkeiden seasta. Ihmettelin, mistä kantautuu huumaava tuoksu, pikkujasmikkeiden kukinta oli ollut ohi jo monta viikkoa sitten. Kurkkasin talon nurkalta kukkapenkin taakse, ja ta-daa; sieltä paljastui tällainen näky:

1143

Oriental-liljat (tai no, osa niistä) oli ryhtynyt kukkimaan kaikessa hiljaisuudessa kukkapenkin katveessa. Kukkavarret eivät olleet metrin korkuisia, kukaan ei ollut kastellut tai lannoittanut niitä koko kesänä, kukaan ei ollut edes MUISTANUT niiden olemassaoloa.

Ja siellä ne hohtivat ja tuoksuivat huumaavasti. Eksoottisina vieraslajikkeina.