Kesäillat

Kesäaamut ovat kauniita, ja aurinkoiset (miksei sateisetkin) päivät ovat täynnä energiaa ja voimaa. Silti rakastan eniten kesäiltoja.

Silloin valo on kauneimmillaan, värit täyteläiset ja vahvat. Piha vetää henkeä aktiivisen päivän jälkeen ja laskeutuu lepoon.

Lähden usein lenkille myöhään illalla, ihan vain nauttiakseni illan väreistä.

Kuivina kausina kierrän iltaisin koko pihan kasteluletkun kanssa ja elvytän kasvustot. Ehkä rentouttavinta puuhaa ikinä.

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa talven jälkeen, että kesäillat ovat lähellä. Kohta täällä.

 

Advertisement

Takatalvi – aina se tulee

Koska tänä viikonloppuna on satanut vuorotellen vettä, räntää ja rakeita, ja pihalla on joutunut olemaan toppatakki päällä, palaan vielä menneiden kesien loistoon.

Juuri nyt tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että pitkän talven ja odotuksen jälkeen kevät vain antaa odottaa itseään.

Nurkan valtaaja kasvihuoneessa

Kasvatin kesäkurpitsaa ensin kasvihuoneessa, mutta parina viime kesänä olen istuttanut taimet ulos. Kasvihuoneessa kesäkurpitsa vie liikaa tilaa. Se pärjäilee hyvin myös ulkona eikä tarvitse välttämättä kasvihuoneen lämpöä tai suojaa.

´Tanskan vienti´ on hassun niminen perusvarma tomaatti

Tomaatit olen pitänyt kasvihuoneessa. Olen kokeillut erikoisia lajikkeita, mutta todennut, että parhaiten menestyvät peruspunaiset ja -keltaiset tomaatit, kuten runkotomaatti ´Tanskan vienti´. Erikoislajikkeet vaatisivat erikoiskohtelua, jota en oikein osaa enkä jaksa. Ihan tarpeeksi taiteilua vaatii sekin, ettei kastele ja/tai lannoita tomaatteja liikaa tai liian vähän.

Suomen kesät pitävät yleensä ihan itse huolen kastelusta, mutta joinakin vuosina on pitänyt hetkellisesti turvautua kastelujärjestelmään. Meillä se tarkoittaa tätä vaatimattoman kokoista sadetinta, jonka kasteluvesi otetaan sadevesikaivosta. Pumppu meni rikki viime kesänä, joten saapa nähdä, miten tulevana kesänä käy.

Raekuurot väistyivät eilen illalla hetkeksi, ja ilta-aurinko valaisi keittiöpuutarhan ennen sammumistaan. Kyllä tämä tästä.

Kevään merkit

Näinä iltoina kävelen pihalla lintujen huutaessa ihan hulluina ja bongailen kevään merkkejä. Jättipoimulehti puron varrella aloittaa ensimmäisten joukossa. Yleisnäkymä pihalla on vielä ruskea ja harmaa, mutta pientä vihreää puskee jo uutterasti esiin.

Kurjenpolvet.

Haravoin viime syksyn lehtiä ja kulottuneen oloista nurmikkoa, jonka viimeinen leikkaus edellisenä vuonna on selkeästi jäänyt tekemättä. Syksyllä puutarhahanskani kirjaimellisesti tippuvat käsistä, ja syystyöt jäävät yleensä tekemättä. ”Keväällä uusin voimin”, ajattelen, ja annan itseni ja puutarhan levätä.

Raparperit kasvihuoneen vieressä.

Lipstikka laatikossa.

Helmililjat – muistaakseni.

Joka kevät lumien sulaessa pihalta paljastuu uutterien tyyppien aikaansaamat keot. Osa näistä on huolestuttavan lähellä omenapuita ja pionipenkkejä, mutta ilmeisesti kyseessä ovat kontiaiset, jotka eivät syö juuria. Myyrät ovat pahempia: eräskin tuttava kertoi, kuinka nuori omenapuu oli kirjaimellisesti jäänyt nostettaessa käteen myyrien syötyä sen juuret. Meillä omenapuut ovat toistaiseksi hengissä, mitä nyt jänikset ovat hieman napsineet alaoksien päitä pahimpaan nälkäänsä.

Tämä on paras aika vuodesta. Kaikki on vielä edessä, uusi kesä alussa.

Ja hei, mikä tämä on ?!?

 

Ensimmäinen puutarhapäivä

Tänään oli kevään ensimmäinen puutarhapäivä: aamusta iltaan, koko päivä ulkona. Lihaksia särkee, naama punoittaa auringosta, perhe syönyt eineksiä. Nyt ei ehdi tehdä sisähommia, kun ulkona paistaa aurinko, lumet ovat (melkein) sulaneet ja paras aika vuodesta on alkamassa.

Jatkoin tänään kevätleikkauksia. Saksin ronskilla kädellä rusokuusamat, isot pihajasmikkeet ja pienemmät pikkujasmikkeet, ruusuangervot ja mustaherukkapensaat.

Kuusamat olivat villiintyneet, joten leikkasin ne alas.

Talomme edustalla kasvaviin pihajasmikkeisiin minulla on erityinen tunneside. Ne ovat ensimmäiset kasvit, jotka istutin pihallemme.

Leikkaan joka kevät vanhoja oksia pois.

Vuonna 2001 pihamme oli savea, hiekkaa ja rakennustyömaata. Mitään muita pihatöitä ei vielä voinut tehdä, mutta keskeneräisen talopaketin edustalle tein ensimmäisen multapenkin ja istutin siihen viisi tainta. Haaveilin jasmikkeen tuoksusta, joka kantautuisi kesäiltoina kuistin ikkunoista sisälle. Ja tämä haave on toteutunut! Keskikesän iltoina pidän kuistin ikkunaa raollaan, jotta huumaava tuoksu pääsee leviämään taloon.

Valkoiset jasmikkeet viime kesänä.

Talon päädyssä pation kulmalla on pikkujasmikkeiden ryhmittymä. Kukat ovat pieniä ja vaatimattomia, mutta levittävät kesäkuussa ympärilleen ihanaa metsämansikan tuoksua.

Pikkujasmikkeista poistin vain vanhat ja ylikasvaneet oksat.

Huomiseksi on luvattu pilvistä säätä ja räntäsadetta, mutta kevättä ei voi enää perua. Puro solisee, linnut laulavat.

Tara nauttii auringosta ja keväästä.