Meidän Tiksu sointuu täysin alkusyksyn väreihin. Noin puolet pihan lehdistä näyttää jo pudonneen, ja haluan taas uskoa sitä koulukuntaa, jonka mukaan lehtiä ei tarvitse haravoida, vaan ne maatuessaan talven aikana ravitsevat maata. Olen jo monena vuonna jättänyt lehdet haravoimatta syksyllä, ja haravoinut kulottunutta pihaa keväällä, jolloin on uutta intoa.
Syyskuussa, kun puutarhan kokonaisuus alkaa ränsistyä, katse kiinnittyy yksityiskohtiin. Kehäkukan siemenkota on kaunis, ja antaa lupauksen ensi kesästä. Kerään talteen siemenet, varastoin ne paperipusseihin ja kylvän ensi vuonna multaan.
Poimin talteen myös eri unikkolajien siemenkodat. Unikoista on tullut viime vuosina lempikukkiani, ja myös nämä siemenkodat ovat todella kauniita. Ensi keväänä aion ripotella siemenet ympäriinsä, välittämättä kukkapenkkien muodoista tai väreistä. Unikot ovat puutarhan kapinallisia, villejä ja vapaita.
Ilta-auringossa voi vielä hetken fiilistellä mennyttä kesää. Ikkunoiden edessä kasvavat jasmiinit eivät enää levitä tuoksuaan kuistille, mutta valo muistuttaa menneestä kesästä.
Pihamaalla 