Keittiöpuutarhan voittajat ja häviäjät

Chilit kuolivat. Kaikki kolme. Ihan yht´äkkiä, ilman selitystä. Ehkä kasvihuoneessa oli liian kuuma? Ehkä olin kastellut liikaa? Lannoittanut liikaa? Liian vähän?

Yritän viikonloppuna löytää taimitarhoilta uudet taimet, jospa ne vielä ehtisivät tuottaa satoa.

Myös osalle esikasvatetuista lehtikaaleista kävi avomaalla huonosti. Hentoiset taimet olivat liian hentoja ulkomaailman sateille ja auringonpaahteelle. Yritän vielä tekohengittää näitä reunimmaisia, mutta kehnolta näyttää.

Selviytyjiä sen sijaan ovat nämä (muutamat) salkopavun taimet, jotka kestivät kissamme Taran mylläyksen ja muutenkin huonon hoidon.

Tsemppaajia ovat myös kesäkurpitsat, jotka lehtien vaaleista läikistä (?) huolimatta pukkaavat kukkaa ja hedelmää. Lannoitan näitä ahkerasti ja toivon parasta.

Hyvässä hapessa ovat myös kasvihuoneen munakoisot, jotka elpyivät ruskeista lehdistä. Kastelin ja lannoitin huolella. Toivottavasti ehtivät kukkaan asti!

Villinä rehottavat myös tomaatintaimet. Melkein joka ilta saa katkoa varkaita, ja yritän myös latvoa viisaasti. Aikaisempina vuosina satoa ovat verottaneet ylimääräiset latvukset, joita en ole osannut poistaa tarpeeksi kovalla kädellä.

Kysymysmerkki ovat vielä nämä rukolat. Ensimmäinen erä paahtui hengiltä kasvihuoneessa, toista erää yritän kasvattaa ulkoilmassa. Viime päivien sateet ovat ehkä olleet liikaa näille. Kolmas kerta toden sanoo?

 

 

Advertisement

Sadepäivän onnea

Niin ihania kuin juhannuksen hellepäivät olivatkin, ihan yhtä ihana on tällainen kunnon sadepäivä. Kuivuuttaan rutiseva pihamaa kiittää.

Pinaatit kaipaavat veden lisäksi lannoitetta. Lehdet ovat epäilyttävän vaaleanvihreät. Vieressä siemenestä kylvetyt korianterit puskevat lehteä hitaasti, mutta toiveikkaasti.

Siemenestä kylvetyt ruusupavut, esikasvatetut lehtikaalit ja kuukausi sitten kylvetyt tillit voivat hyvin hereässä vesisateessa. Kituliaalta näyttävien samettikukkien tarkoitus on torjua tuhohyönteisiä. Hope so.

Kertaalleen jo nääntyneiltä näyttäneet pensaskrassit kurkottavat ujoina laatikon reunan yli. Ehkä tämä tästä vielä?

Pionit kumartavat sateessa.

Kauneinkin loisto on katoavaista. Tänä vuonna pionit kukkivat ensimmäistä kertaa sarjassa: kun ensimmäiset lakastuvat, seuraavat vasta aloittelevat.

Tervetuloa, sade, kunhan et kestä koko kesää!

 

Zoomaamisen taito

Viikonloppuna katselin pihamaata keskipäivän armottomassa valossa. Nurmikot kasvavat ylipitkänä sumppuna voikukkaa ja vuohenputkea, heinät juhlivat kukkapenkkien reunustoilla ja viime päivien sateet eivät ole vielä ehtineet elvyttää kellanruskeiksi muuttuneita länttejä. Näkymä oli ankea.

En ole ehtinyt viime aikoina hoitaa pihamaata, muu arki on vienyt mennessään.

Tänään tein kierroksen pihamaalla ilta-auringossa. Sen lempeä valo osui oikeisiin kohtiin:

…kurjenmiekkoihin, jotka ovat avautuneet puron varrella.

… sokerimaissin taimiin, jotka ovat vankistuneet kasvihuoneessa viileistä ilmoista välittämättä.

… ruukkubasilikaan, joka kaipaa jo latvomista.

— salaattilaatikkoon, joka tursuaa syötävää.

… ruusupapuihin, jotka ovat ponnistaneet siemenistä jo näin isoiksi.

Ja kuin varkain paras aika vuodesta on koittanut. Pionit aloittelevat kukintaansa, vähän niukemmin kuin viime vuonna, mutta silti niin kauniina.

Zoomaan katseeni näihin ilonaiheisiin, ja hoidan muun sitten, kun ehdin. Luonto antaa parastaan, puutarhurista huolimatta.

 

 

Aina samat

Lapsuudenkotini pihalla kukkivat joka vuosi samat kesäkukat: keltaiset samettiruusut, violetit ja keltaiset orvokit ja pinkit petuniat.

Kun perustin omaa pihaani, halusin olla vaihtelunhaluinen kokeilija. Joka vuosi jotain uutta! Ei ummehtuneita perinnekukkia!

Vaan kuinkas kävikään. Jo ensimmäisinä vuosina ihastuin kerrottuihin surfinia-amppeleihin (kuvassa) ja valkoisen marketan ja sinisen lobelian yhdistelmään. Ostan niitä joka vuosi ja istutan aina samoihin ruukkuihin, samoille paikoille pihaa.

Lapsuudesta tutut petuniat ilmestyvät joka kesä pihalle, istutan niitä suoraan maahan perennapenkkien aukkoja täydentämään. Violetit orvokit kukkivat keittiön ikkunan edustalla.

Pelargonien talvettaminen ei ole onnistunut koskaan kovinkaan hyvin, mutta kesä ei ala ilman Mårbackan kukintaa. Onneksi niitä saa puutarhamyymälöistä.

Omat lapseni eivät nyt juurikaan kiinnitä huomiota kesäkukkiini, mutta ehkä he jonain päivänä muistavat tutunnäköiset kukat puutarhamyymälässä. ”Näitä meillä oli aina lapsena kotona!”

 

 

 

 

Huono ajoitus

Suurimman osan kesästä olen varsin huoleton puutarhuri. Teen, mitä ehdin, ja loput saa jäädä tekemättä. Yleensä siitä ei seuraa mitään katastrofaalista, tai ei ainakaan mitään, mitä ei voisi paikkailla jälkikäteen. Mutta touko-kesäkuun vaihteessa ei saisi poistua passiapaikalta hetkeksikään. Silloin eletään kasvukauden kriittisimpiä vaiheita: pienet taimet ovat haavoittuvaisimmillaan ja kelit voivat olla mitä tahansa hallasta helteeseen.

Tänä vuonna en päässyt viljelyksilleni kuun vaihteessa muutamaan päivään, ja tulokset näkyvät tämän postauksen kuvissa. Kelit sattuivat olemaan superhelteiset, ja kasvihuoneessa paloivat pilalle muun muassa jo terhakkaan kasvuun lähteneet rukolat (kuvassa yllä).

Myös koulimattomat lehtikaalit menivät.

Vasta istutetut yrttien taimet kärvistelivät. Olen elvyttänyt niitä parhaani mukaan kastelemalla ja lannoittamalla.

Munakoiso alkoi ruskistua.

Onneksi olin ehtinyt koulia noin puolet lehtikaaleista ja siirtää laatikot kasvihuoneen lattialle varjoisampiin paikkoihin. Ne säästyivät kuin ihmeen kaupalla.

Säätiedotuksen mukaan helteet ovat nyt hetkeksi ohi täältä etelästäkin, ja luvassa on vaihteeksi hallaa. Tänä iltana aion harsottaa kaikki vielä hengissä olevat taimeni avomaalla ja sulkea kasvihuoneen oven ja luukut visusti.

Tänään tummat pilvet ovat kiertäneet taivaalla koko päivän, mutta sadetta ei ole saatu. Toivoisin sitä kovasti, sillä piha alkaa rutista kuivuuttaan.