Liljojen laakso

Vuosi sitten keväällä ostin puutarhamessuilta pari pussillista isojen valkoisten Oriental -liljojen mukuloita. Olen aina pitänyt liljoista, jopa hääkimppuni aikoinaan koostui valkeista liljoista (hautajaiskukkia, sanoi eräs vanhempi sukulainen silloin onnitellessaan).

En ole koskaan kuitenkaan kasvattanut niitä itse. Kukkapenkeissäni ei oikein ole ollut sopivaa paikkaa; liljat eivät voi törröttää yksinään missään, vaan tarvitsevat ympärilleen sopivaa kasvustoa – kuten mitä? Olen ehkä myös pitänyt niitä vaikeina kasvatettavina, tai vierastanut mukuloita. Olen enemmän siemen- ja taimi-ihmisiä.

Viime keväänä työkaverini, kokenut lilja-konkari, neuvoi, että liljoja voi kasvattaa isoissa ruukuissa. Helppoa kuin heinänteko, hän kannusti. Ruukuissa liljoja voi siirrellä paikasta toiseen, yhdistellä sopiviin kukkapenkkeihin ja maisemoida niitä vaikka rehevien pensaiden katveeseen.

Messureissun jälkeen mukulat jäivät tarjottimelle makoilemaan. Tuli kaikkea muuta, enkä ehtinyt (saanut aikaiseksi) istuttaa niitä ruukkuihin tai mihinkään muuallekaan. Mukulat kuivuivat ja alkoivat näyttää surullisen elottomilta.

Alkukesästä työkaveri vinkkasi, että Lidlissä on edullisia liljamukuloita kaikissa väreissä. Hänellä liljat puskivat ruukuissaan jo pitkää vartta ja kohta puoliin nuppujakin.

Tästä innostuneena laitoin asialle kotoa jo pois muuttaneen parikymppisen tyttäreni, joka asuu Lidlin vieressä. Silmiään muljautellen, aurinkolaseihin sonnustautuneena tytär ryysi lähi-Lidlinsä mukulalaareissa muiden innokkaiden puutarha-addiktien kanssa. Olin toivonut valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita, ja niitä tytär kahmi kyynärpäätaktiikalla äidilleen.

Keskikesällä työkaveri näytti kuvia upeina kukkivista liljaruukuistaan. Minun ruukkuni näyttivät tältä:

Lidlin liljat versoivat hitaasti.

Olin kastellut maltillisesti, ja lannoittanut säännöllisesti kesäkukkalannoitteella. Aloin jo luopua toivosta kunnes kesän kääntyessä loppuaan kohti, tapahtui ihme.

Elokuun loppupuolella liljani puhkesivat kukkaan! Valkoisina….

Vaaleanpunaisina…

Pinkkeinä… (Nostelin jo ruukkuja sisälle, koska yöpakkaset lähestyivät.)

Mutta mitä tapahtui messuliljoille? Olin hätäpäissäni tuikannut elottoman oloiset sipulit toukokuussa maahan, talon edustan varjoisaan kukkapenkkiin. Pussissa luvattiin Oriental-liljojen kasvavan yli metrin korkuisiksi, joten olin sijoittanut ne kukkapenkin takareunaan. Etualalla kasvaa pikkusydäntä, matalahkoa asteria ja tiarellaa.

Sen jälkeen olin autuaasti unohtanut koko asian.

Loppukesällä karsin talomme nurkalla hiirenvirnoja ja rikkakasveja pikkujasmikkeiden seasta. Ihmettelin, mistä kantautuu huumaava tuoksu, pikkujasmikkeiden kukinta oli ollut ohi jo monta viikkoa sitten. Kurkkasin talon nurkalta kukkapenkin taakse, ja ta-daa; sieltä paljastui tällainen näky:

Oriental-liljat (tai no, osa niistä) oli ryhtynyt kukkimaan kaikessa hiljaisuudessa kukkapenkin katveessa. Kukkavarret eivät olleet metrin korkuisia, kukaan ei ollut kastellut tai lannoittanut niitä koko kesänä, kukaan ei ollut edes MUISTANUT niiden olemassaoloa.

Ja siellä ne hohtivat ja tuoksuivat huumaavasti. Eksoottisina vieraslajikkeina.

 

 

 

 

Advertisement

Viljelylaatikot

Miten sä jaksat niitä rikkaruohoja ja sitä loputonta kastelua, sanovat tuttavat lähes poikkeuksetta, kun tulee puhe viljelmistäni. Meidän sukupolvemme muistiin ovat iskostuneet lapsuuden kasvimaat ja loputon taistelu rikkaruohoja vastaan.

Sen verran tuli lapsena kitkettyä, etten jaksaisikaan rikkaruohoja. Ratkaisu löytyi puutarhan alkuvuosina, kun puutarhuri Terhi Aalto nikkaroi keittiöpuutarhaani neljä viljelylaatikkoa. Raakalaudasta, metri kertaa metri. Terhi maalasi laatikot siniseksi, koska se näyttää hyvältä vihreän kasvuston rinnalla.

Terhi viritti myös bambukepit laatikoiden nurkkiin, ja kesän mittaan niitä pitkin kiipesivät ruusupavut. Viime vuosina olen luopunut bambukepeistä, koska haluan kävellä esteettä laatikoideni välistä. Tuuheutuessaan kasvustot rönsyilevät todella hallitsevasti!

Vuosien mittaan viljelylaatikoissani on kasvanut erilaisia salaatteja, tilliä, monivuotista ruohosipulia, lamopinaattia, korianteria, persiljaa. (Viime kesänä myös latva-artisokkaa, joka ei koskaan ehtinyt sadon tuottamiseen asti.)

Kylvän siemenet ja istutan taimet viljelylaatikoihin tiuhaan. Rikkaruohoille ei jää elintilaa, ja tiheä kasvusto myös pidättää kosteutta niin ettei kastelua juurikaan tarvita. Pitkinä hellekausina olen välillä kastellut laatikoita, mutta Suomen kesä sadekuuroineen takaa yleensä sen, ettei lisäkastelua tarvita. Samettikukat laatikoiden keskellä pitävät tuhohyönteiset loitolla.

Neljä sinista viljelylaatikkoa, kasvihuone ja sen kyljessä oleva cottage garden eivät tietenkään riitä loputtomiin. Ahneus kasvaa syödessä, ja viime kesänä mies nikkaroi raakalaudasta kaksi uutta viljelylaatikkoa epäonnisen mansikkamaan paikalle.

Näistä lisää tulevana kesänä.

Joka kesä yksi sinisistä viljelylaatikoista on omistettu yksivuotisille kesäkukille: ruiskaunokeille, zinnioille, pioniunikoille. Pelkkää kauneutta.