Perustin tämän blogin joulunpyhinä 2015 ajatuksella, että kirjoitan yhden kasvukauden ajan pihahommistani, suunnitelmista, toteutuneista hankkeista ja haaveista. Ajattelin pitää blogia omaksi huvikseni, ilman suorituspaineita. Kasvukausi 2016 oli epävakaa, kuten elämä yleensäkin. Matkan varrelle tuli niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin.
Syksyn tultua olin väsynyt, kuten aina, mutta jätin kuitenkin pienen takaportin blogin jatkumiselle. Pihan levätessä lumihangen alla olen tehnyt kaikkea muuta, enkä ole edes ajatellut uutta kasvukautta.
Somessa ja blogeissa on alkanut jo näkyä kuvia krookuksista, sulaneesta maasta ja kevään ensi merkeistä. Meidän pihalla lumi peittää vielä maan, ja paljaat läntit ovat hyvin pieniä. Harva se aamu uutta lunta on satanut niidenkin päälle.
Mutta tänään: tänään havahduin auringon lämpöön, join iltapäiväkahvit rappusilla ilman pipoa ja hanskoja ja huomasin sulaneiden länttien levinneen yhä laajemmalle. Merkkasin kalenteriin Kevätpuutarhamessut Helsingissä 6.4. ja siirsin joulukuusenraadon takapihalta metsikköön maatumaan (jep, loppiaisena en kyennyt parempaan…).
Puro solisee jo kirkkaana, ja linnut laulavat kovaa. Kissat ovat levottomia, haluavat vuorotellen ulos ja sisälle.
Tämän tyypin bongasin hangelta, toivottavasti hän pääsee perille sinne, minne onkaan menossa. Tästä tämä taas lähtee, uusi kevät ja uusi kasvukausi. Uusista suunnitelmista lisää ensi kerralla!
Pihamaalla 