Takatalvea vastaan

Pääsiäinen koitti täällä Etelä-Suomessa aurinkoisena ja kylmänä. Kärräsin kasvihuoneesta viime syksyltä jääneet mullat pois pipo päässä ja toppatakki päällä. Olin aikonut pestä kasvihuoneen, mutta jätän sen suosiolla vähän lämpimämpiin päiviin.

Kasvihuoneen tyhjennys ei olisi onnistunut ilman rakkaan poikani apua. Molempien kottikärryjen renkaat olivat tyhjentyneet talven aikana, ja hän vaihtoi molempiin uudet pyörät ❤ Leikkasin myös pensaat ja perennat alas, ja kärräilin oksat ja risut metsänreunaan.

Koska ulkona on kylmä, keskityin sisähommiin. Kävin läpi edelliseltä vuodelta jääneet siemenet ja uudet, Kevätpuutarhamessuilta viime viikonloppuna Hyötykasviyhdistyksen osastolta ostetut. Olen maailman surkein esikasvattaja, joten suosin suorakylvöä myöhemmin keväällä. Laitoin silti toiveikkaana esikasvatukseen tuoksuhernettä ´True Fragrance´ja ´Pink Cupid´, ruusupapua ´Celebration´ ja parsakaalia. Kaiken muun aion kylvää suorakylvönä tai valmiina taimina.

Tiksu hääri taas apulaisena.

Työpaikan taimipörssi on myös startannut. Sain työkaveriltani kaksi pelargonian tainta, jotka ovat joko Mårbackaa tai tulppaanipelargoniaa… Yllätys selviää myöhemmin. Ostin messuilta myös yhden Kronprins Nikolaj´n taimen lisää. Viime kesän kruununprinssikin näyttää selvinneen talvesta.

Tämä on suosikki-pelargoniani Mårbackan ohella. Kukat ovat valkoisia / hennon vaaleanpunertavia siron kukkavarren päässä.

Nämä varhaiset kevättyöt ovat ihania, mutta odotan kovasti lämpimämpiä kelejä. Kaipaan sitä tunnetta, kun ulkona tarkenee t-paidassa ja multa tuntuu lapiossa lämpimältä. Odotan jopa muurahaisten armeijaa, joka lähtee liikkeelle auringon lämmössä.

Advertisement

Hei hei!

Tänään olen kärrännyt kesäkukkia kompostiin, leikannut osan pensaista ja perennoista alas ja haravoinut hieman lehtiä. Pakko se on uskoa, syksy on tullut. Kuunliljat (kuvassa) ovat myös antaneet periksi.

Muutama sinnittelijä puutarhassa vielä on. Viimeiset kehäkukat kukkivat yöpakkasista ja sateista huolimatta.

Samoin lehtikaalit, jotka viime vuonnakin kukoistivat uhkean vihreinä ensilumenkin alta. (Kuvassa myös yksi kalpeankeltainen krassinkukka, joka todellakin on lajinsa viimeinen tänä vuonna.)

Tänään pelastin viimeisen latva-artisokan keltaisten lehtien seasta.

Puutarhan väritys alkaa olla tämä. Nyt on aika jättää jäähyväiset myös tälle blogille, jonka elinkaareksi määrittelin kasvukauden 2016. Päivitystahti ei ole ollut niin tiheä, kuin alunperin ajattelin, koska tähän kasvukauteen on liittynyt elämässä paljon muutakin kuin puutarhanhoito. Mutta jälleen kerran olen kiitollinen tästä kesästä, tästä kiihkeästä kaaresta kevään ensi vihreistä syksyn ruskaan. Olen saanut nauttia luonnon kiertokulusta ja sen uskomattomasta kauneudesta sekä ruokapöydän antimista. Tunnen taas samaa väsymystä kuin joka vuosi, jaksan tehdä vain välttämättömimmät syystyöt ja loput jätän kevääseen. Tiedän, että silloin viriää taas uusi innostus ja uudet voimat. Neljän-viiden kuukauden kuluttua olen taas täynnä intoa. Ehkä jatkan myös blogia silloin.

Nyt lähden kulkemaan tätä polkua kohti talvea, pimeyttä ja lepoa. Kiitos kaikille teille lukijoille ja kommentoijille. Nähdään!

Hei hei!

 

 

 

 

Syksyn värit ja eräs kissa

Meidän Tiksu sointuu täysin alkusyksyn väreihin. Noin puolet pihan lehdistä näyttää jo pudonneen, ja haluan taas uskoa sitä koulukuntaa, jonka mukaan lehtiä ei tarvitse haravoida, vaan ne maatuessaan talven aikana ravitsevat maata. Olen jo monena vuonna jättänyt lehdet haravoimatta syksyllä, ja haravoinut kulottunutta pihaa keväällä, jolloin on uutta intoa.

Syyskuussa, kun puutarhan kokonaisuus alkaa ränsistyä, katse kiinnittyy yksityiskohtiin. Kehäkukan siemenkota on kaunis, ja antaa lupauksen ensi kesästä. Kerään talteen siemenet, varastoin ne paperipusseihin ja kylvän ensi vuonna multaan.

Poimin talteen myös eri unikkolajien siemenkodat. Unikoista on tullut viime vuosina lempikukkiani, ja myös nämä siemenkodat ovat todella kauniita. Ensi keväänä aion ripotella siemenet ympäriinsä, välittämättä kukkapenkkien muodoista tai väreistä. Unikot ovat puutarhan kapinallisia, villejä ja vapaita.

Ilta-auringossa voi vielä hetken fiilistellä mennyttä kesää. Ikkunoiden edessä kasvavat jasmiinit eivät enää levitä tuoksuaan kuistille, mutta valo muistuttaa menneestä kesästä.

 

Loppukesä vai alkusyksy?

Sadonkorjuun ollessa kiivaimmillaan on helppo työntää syrjään ajatus siitä, että kesä on auttamatta kallistunut loppua kohden. Se on yhtä aikaa masentava ja helpottava ajatus. Pitkä pimeä kausi on tulossa, kaikki ihana väistyy sen tieltä ja ensi kevääseen on pitkä matka. Mutta samalla olo on huojentunut: kiivas, täyteläinen satokausi on lopuillaan. Kohta voi levätä.

Tomaatit pukkaavat ihan hulluina satoa kasvihuoneessa. Suurin osa syödään sellaisenaan, ja loput keitetään soseeksi. Kuulin hyvän vinkin, että tomaatteja voi myös pakastaa raakana! Sulatettuna vetistyneet tomaatit voi heittää pastakastikkeeseen tai keittää myöhemmin soseeksi. Aion kokeilla.

Salaattien viimeinen satsi on poimintakunnossa. Tämän jälkeen en kylvä enää uutta settiä ennen ensi kevättä.

Vaikka muu keittiöpuutarha alkaa olla aika ränsistyneessä vaiheessa. lehtikaalit vihertävät ryhdikkäinä. Viime vuonna keräsin viimeiset lehdet ensilumen jo tultua.

Heikosta alusta ja nihkeästä kesästä huolimatta hän on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa täyteen mittaansa. Pienemmät kaverit eivät ehkä ehdi ennen ensimmäisiä yöpakkasia, mutta eletään toivossa!

 

Katsaus keittiöpuutarhaan

Satokausi alkaa olla parhaimmillaan, joten on aika tehdä kierros keittiöpuutarhassa. Tomaatit ovat kasvihuoneessa vielä vihreitä, mutta lupaavan paljon heitä on siellä!

Kasvihuoneessa toinen munakoiso porskuttaa hienosti, mutta toinen on jostain syystä ihan tainnoksissa. En ymmärrä miksi, molempia olen kastellut ja lannoittanut yhtä lailla.

Kesäkurpitsat pukkaavat satoa avomaalla ponnekkaasti.

Viljelylaatikossa viihtyvät pinaatit ja korianterit. Annan korianterin kukkia rauhassa, ja kerään sen jälkeen siemenet talteen.

Härkäpavut, lehtikaalit ja yksivuotiset kesäkukat rehottavat myös laatikoissa. Härkäpapujen pavut ovat ihan mega-suurikokoisia, täytyy googlettaa, mitä kaikkea niistä voi tehdä.

Salaattien ensimmäinen setti alkaa olla jo ohi, mutta kylvin seuraavan satsin laatikon reunoille. Loppukesäksi tulossa uusi uljas sukupolvi lehtisalaattia ja jäävuorisalaattia,

Tämän viljelylaatikon mansikkasato on jo ohi. Lehtikaalit, persiljat ja krassit voivat hyvin, ja uusi tilli-satokin on jo idullaan.

Ja viereisessä laatikossa salkopavut toipuvat huonosta lähdöstään. Taustalla kaksiartisokkaa, joista toinen näyttää lupaavalta, toinen ei.

 

 

Ihana pieni nurkkaus

Viime kesänä rakensin omin pikku kätösin tällaisen cottage garden -tyylisen nurkkauksen kasvihuoneen viereen. Alue ei ole suuren suuri, noin 2 x 4 m, mutta tuottaa satoa ihan kivasti ja näyttää hienolta kasvihuoneen kyljessä.

Viljelylaatikossa kasvaa monivuotista lipstikkaa ja minttua, sekä tänä vuonna ensimmäistä kertaa valkosipulia. Krassit istutin laatikon kulmaan vain siksi, etteivät ne mahtuneet muualle…

Ruukuissa kasvaa tähkälaventelia.

Muurikivien ympäröimässä istutusaltaassa reuhuavat neljä mansikantainta. Sato ei päätä huimaa, ja tänä kesänä ampiaiset ovat verottaneet oman osansa tehokkaasti.

Kesäkurpitsat sen sijaan ovat erittäisin satoisia.

Tässä nurkkauksessa toteutuu puutarha-ideologiani puhtaimmillaan: silmäniloa ja syötävää.

Vaatimaton viiniköynnös

Kasvihuoneeni ensimmäinen kasvi aikoinaan oli viiniköynnös, jonka nimen olen unohtanut. Sen istutti puutarha-guru Paula Ritanen-Närhi, ja antoi varmasti myös hoito-ohjeet, jotka olen myös autuaasti unohtanut.

Joka vuosi tämä köynnös lähtee kasvuun ilman hoitoa. En ole koskaan kastellut/lannoittanut/talvisuojannut tätä. Viimeisenä syksyllä ja ensimmäisenä keväällä hän silti lähtee kasvuun.

Sato ei sinänsä koskaan ole huimannut. Pienet, kirpeät rypäleet eivät maistu eikä niistä saa viinisatoa.

Mutta kasvihuoneen nurkassa rehottava köynnös tarjoaa tarpeellista suojaa muille kasveille auringon porotukselta.

Leikkelen köynnöstä rankalla kädellä, ettei se häiritse tomaatintaimia, mutta se ei ole moksiskaan.

Tässä on kasvi minun makuuni. Sitkeä, osumista piittaamaton ja vuodesta toiseen vehreä.

 

 

 

Täydelliset kelit

Ensimmäinen kesälomaviikko takana. On satanut ja paistanut, on tarjennut sortseissa ja tarvinnut villatakkia. Tänään viritimme ystävän kanssa kahvi/jäätelö/mansikka-tarjoilut aurinkoterassille, ja ehdimme juuri ja juuri aloitella herkuttelun, kun ukkoskuuro tuli päälle ja sai meidät pakenemaan sisätiloihin.

Puutarhan kannalta säät ovat koko alkukesän olleet aivan ihanteelliset. Ehkä yhtenä tai kahtena iltana on tarvinnut kastella pihaa, muutoin luonto on pitänyt siitä huolen. Koko ajan on ollut lämmintä, joten kasvustot ovat roihahtaneet kunnolla vauhtiin.

Pinaatit ja pavut tursuavat laatikoissa.

Tänä vuonna istutettu ruohosipuli ei ehkä ihan niin paljon tykkää sateista.

Tillit ja lehtikaalit sen sijaan tykkäävät. Lehtikaalien menestys ilahduttaa erityisesti, sillä siemenestä kasvatetut taimet olivat kovin hentoisia ulkoilmaan päästessään.

Yleisnäkymä keittiöpuutarhassa on rehevä. Rikkaruohoille ei ole sijaa tässä pursuilussa.

Myös siemenestä kylvetyt korianterit (edessä oikealla) ovat vihdoin päässeet vauhtiin. Alku näytti heikolta.

Joten antaa sataa vaan!

Pionipäivitys, vol.2

Viime kesänä kukkapenkkiin ilmestyi vieraslajike. En tiedä, mistä se tuli, mutta rakastuin heti. Googlettelin, ja löysin pioniunikon.

Tänä vuonna ostin siemeniä ja kylvin ne laatikkoon. Nyt ne kukkivat!

Kun varsinaiset pionit lopettelevat jo kukintaansa, pioniunikot vasta aloittelevat.

Nämä ovat lempikukkiani heti pionien jälkeen. Aion ottaa talteen siemenkotia ja ensi vuonna kylvän näitä muuallekin. Joka puolelle.

Loppukevennys: Tiksu ottaa iisisti hellepäivän puron varrella… 🙂

 

 

Keittiöpuutarhan voittajat ja häviäjät

Chilit kuolivat. Kaikki kolme. Ihan yht´äkkiä, ilman selitystä. Ehkä kasvihuoneessa oli liian kuuma? Ehkä olin kastellut liikaa? Lannoittanut liikaa? Liian vähän?

Yritän viikonloppuna löytää taimitarhoilta uudet taimet, jospa ne vielä ehtisivät tuottaa satoa.

Myös osalle esikasvatetuista lehtikaaleista kävi avomaalla huonosti. Hentoiset taimet olivat liian hentoja ulkomaailman sateille ja auringonpaahteelle. Yritän vielä tekohengittää näitä reunimmaisia, mutta kehnolta näyttää.

Selviytyjiä sen sijaan ovat nämä (muutamat) salkopavun taimet, jotka kestivät kissamme Taran mylläyksen ja muutenkin huonon hoidon.

Tsemppaajia ovat myös kesäkurpitsat, jotka lehtien vaaleista läikistä (?) huolimatta pukkaavat kukkaa ja hedelmää. Lannoitan näitä ahkerasti ja toivon parasta.

Hyvässä hapessa ovat myös kasvihuoneen munakoisot, jotka elpyivät ruskeista lehdistä. Kastelin ja lannoitin huolella. Toivottavasti ehtivät kukkaan asti!

Villinä rehottavat myös tomaatintaimet. Melkein joka ilta saa katkoa varkaita, ja yritän myös latvoa viisaasti. Aikaisempina vuosina satoa ovat verottaneet ylimääräiset latvukset, joita en ole osannut poistaa tarpeeksi kovalla kädellä.

Kysymysmerkki ovat vielä nämä rukolat. Ensimmäinen erä paahtui hengiltä kasvihuoneessa, toista erää yritän kasvattaa ulkoilmassa. Viime päivien sateet ovat ehkä olleet liikaa näille. Kolmas kerta toden sanoo?