Katsaus keittiöpuutarhaan

Satokausi alkaa olla parhaimmillaan, joten on aika tehdä kierros keittiöpuutarhassa. Tomaatit ovat kasvihuoneessa vielä vihreitä, mutta lupaavan paljon heitä on siellä!

Kasvihuoneessa toinen munakoiso porskuttaa hienosti, mutta toinen on jostain syystä ihan tainnoksissa. En ymmärrä miksi, molempia olen kastellut ja lannoittanut yhtä lailla.

Kesäkurpitsat pukkaavat satoa avomaalla ponnekkaasti.

Viljelylaatikossa viihtyvät pinaatit ja korianterit. Annan korianterin kukkia rauhassa, ja kerään sen jälkeen siemenet talteen.

Härkäpavut, lehtikaalit ja yksivuotiset kesäkukat rehottavat myös laatikoissa. Härkäpapujen pavut ovat ihan mega-suurikokoisia, täytyy googlettaa, mitä kaikkea niistä voi tehdä.

Salaattien ensimmäinen setti alkaa olla jo ohi, mutta kylvin seuraavan satsin laatikon reunoille. Loppukesäksi tulossa uusi uljas sukupolvi lehtisalaattia ja jäävuorisalaattia,

Tämän viljelylaatikon mansikkasato on jo ohi. Lehtikaalit, persiljat ja krassit voivat hyvin, ja uusi tilli-satokin on jo idullaan.

Ja viereisessä laatikossa salkopavut toipuvat huonosta lähdöstään. Taustalla kaksiartisokkaa, joista toinen näyttää lupaavalta, toinen ei.

 

 

Advertisement

Ihana pieni nurkkaus

Viime kesänä rakensin omin pikku kätösin tällaisen cottage garden -tyylisen nurkkauksen kasvihuoneen viereen. Alue ei ole suuren suuri, noin 2 x 4 m, mutta tuottaa satoa ihan kivasti ja näyttää hienolta kasvihuoneen kyljessä.

Viljelylaatikossa kasvaa monivuotista lipstikkaa ja minttua, sekä tänä vuonna ensimmäistä kertaa valkosipulia. Krassit istutin laatikon kulmaan vain siksi, etteivät ne mahtuneet muualle…

Ruukuissa kasvaa tähkälaventelia.

Muurikivien ympäröimässä istutusaltaassa reuhuavat neljä mansikantainta. Sato ei päätä huimaa, ja tänä kesänä ampiaiset ovat verottaneet oman osansa tehokkaasti.

Kesäkurpitsat sen sijaan ovat erittäisin satoisia.

Tässä nurkkauksessa toteutuu puutarha-ideologiani puhtaimmillaan: silmäniloa ja syötävää.

Vaatimaton viiniköynnös

Kasvihuoneeni ensimmäinen kasvi aikoinaan oli viiniköynnös, jonka nimen olen unohtanut. Sen istutti puutarha-guru Paula Ritanen-Närhi, ja antoi varmasti myös hoito-ohjeet, jotka olen myös autuaasti unohtanut.

Joka vuosi tämä köynnös lähtee kasvuun ilman hoitoa. En ole koskaan kastellut/lannoittanut/talvisuojannut tätä. Viimeisenä syksyllä ja ensimmäisenä keväällä hän silti lähtee kasvuun.

Sato ei sinänsä koskaan ole huimannut. Pienet, kirpeät rypäleet eivät maistu eikä niistä saa viinisatoa.

Mutta kasvihuoneen nurkassa rehottava köynnös tarjoaa tarpeellista suojaa muille kasveille auringon porotukselta.

Leikkelen köynnöstä rankalla kädellä, ettei se häiritse tomaatintaimia, mutta se ei ole moksiskaan.

Tässä on kasvi minun makuuni. Sitkeä, osumista piittaamaton ja vuodesta toiseen vehreä.

 

 

 

Täydelliset kelit

Ensimmäinen kesälomaviikko takana. On satanut ja paistanut, on tarjennut sortseissa ja tarvinnut villatakkia. Tänään viritimme ystävän kanssa kahvi/jäätelö/mansikka-tarjoilut aurinkoterassille, ja ehdimme juuri ja juuri aloitella herkuttelun, kun ukkoskuuro tuli päälle ja sai meidät pakenemaan sisätiloihin.

Puutarhan kannalta säät ovat koko alkukesän olleet aivan ihanteelliset. Ehkä yhtenä tai kahtena iltana on tarvinnut kastella pihaa, muutoin luonto on pitänyt siitä huolen. Koko ajan on ollut lämmintä, joten kasvustot ovat roihahtaneet kunnolla vauhtiin.

Pinaatit ja pavut tursuavat laatikoissa.

Tänä vuonna istutettu ruohosipuli ei ehkä ihan niin paljon tykkää sateista.

Tillit ja lehtikaalit sen sijaan tykkäävät. Lehtikaalien menestys ilahduttaa erityisesti, sillä siemenestä kasvatetut taimet olivat kovin hentoisia ulkoilmaan päästessään.

Yleisnäkymä keittiöpuutarhassa on rehevä. Rikkaruohoille ei ole sijaa tässä pursuilussa.

Myös siemenestä kylvetyt korianterit (edessä oikealla) ovat vihdoin päässeet vauhtiin. Alku näytti heikolta.

Joten antaa sataa vaan!

Pionipäivitys, vol.2

Viime kesänä kukkapenkkiin ilmestyi vieraslajike. En tiedä, mistä se tuli, mutta rakastuin heti. Googlettelin, ja löysin pioniunikon.

Tänä vuonna ostin siemeniä ja kylvin ne laatikkoon. Nyt ne kukkivat!

Kun varsinaiset pionit lopettelevat jo kukintaansa, pioniunikot vasta aloittelevat.

Nämä ovat lempikukkiani heti pionien jälkeen. Aion ottaa talteen siemenkotia ja ensi vuonna kylvän näitä muuallekin. Joka puolelle.

Loppukevennys: Tiksu ottaa iisisti hellepäivän puron varrella… 🙂

 

 

Pionipäivitys!

Pionit alkavat olla jo klisee, mutta en malta olla silti tekemättä omaa postausta niistä. Tummanpunaiset pionit kukkivat jo lapsuuteni puutarhassa, ja nyt vihdoin myös omalla pihamaallani.

Tämä kesä on ensimmäinen, jolloin pionit kukkivat sarjassa: kun yhdet lopettavat, seuraavat aloittavat. Aikaisempina kesinä pionien kukinta on ajoittunut suurin piirtein yhteen viikkoon. Nyt kukinta jatkuu pidempään!

Olen lisännyt pioneja joka kesä muutamia uusia taimia. Niiden kanssa pitää olla kärsivällinen, sillä taimet kasvavat hitaasti ja kukkivat vasta toisena tai kolmantena kesänä.

Lempilajikkeeni on vaaleanpunainen Sarah Bernhardt, mutta pidän myös valkoisista, tummanpunaisista ja pinkeistä pioneista. Keltaisille en ole vielä lämmennyt.

Tänä kesänä kukki ensimmäisen kerran tämä kaunokainen, jonka oli jo unohtanut istuttaneeni talon edustalle ruusu- ja syyshortensiatarhan keskelle.

Aurinkoterassin ja puron liepeillä silmä lepää. Tässä on pihamaani kauneimpia kohtia.

Ja koska kauneus on katoavaista…

… lempikukkani heti pionien jälkeen on pioniunikko, joka vasta aloittelee kukintaansa. Kylvin nämä kaunokaiset siemenestä kasvimaalaatikkoon toukokuussa.