Hellepäivä

 

img_3898

Tänä viikonloppuna on ollut lämmintä. Lähdin sienimetsälle fleece-takissa, ja se oli ehdottomasti liikaa. T-paidassa tarkeni. Yritän tallettaa tämän lämmön ja auringon tulevan talven varalle.

img_3950

Puutarha hehkuu vielä, mutta syksyn merkit ovat jo näkyvissä. Kun hehkua katsoo lähempää, näkee ruskean sävyjä ja ränstynyttä kauneutta.

img_3946

Tänä viikonloppuna siivosin kasvihuonetta. Leikkasin maissit alas, ja keräsin viimeiset tähkät talteen. Keräsin salviaa, timjamia, minttua ja oreganoa kuivumaan, ja pakastin lehtikaalta ja pinaattia.

img_3893

Keräsin myös salkopavut talteen, ryöppäsin ne kevyesti ja pakastin. Alkukesästä näytti siltä, että kissamme Taran mylläyksen jäljiltä yksikään salkopapu ei pääse kasvun vauhtiin, mutta onneksi muutama selvisi. Sadosta tuli pieni, mutta laadukas.

img_3947

Saksin myös munakoisosta ylimääräisiä lehtiä pois. Se kukkii vielä toiveikkaasti, mutta en usko, että satoa ehtii enää muodostua.

img_3902

Syyskuun lämpimät illat ovat kuulaita ja kauniita. Ilmassa alkaa olla jo lievää väsymystä: kasvukausi ja sadonkorjuu ovat olleet kiivaita, kohta on aika levätä.

 

 

 

 

 

Loppukesä vai alkusyksy?

IMG_3853

Sadonkorjuun ollessa kiivaimmillaan on helppo työntää syrjään ajatus siitä, että kesä on auttamatta kallistunut loppua kohden. Se on yhtä aikaa masentava ja helpottava ajatus. Pitkä pimeä kausi on tulossa, kaikki ihana väistyy sen tieltä ja ensi kevääseen on pitkä matka. Mutta samalla olo on huojentunut: kiivas, täyteläinen satokausi on lopuillaan. Kohta voi levätä.

IMG_3856

Tomaatit pukkaavat ihan hulluina satoa kasvihuoneessa. Suurin osa syödään sellaisenaan, ja loput keitetään soseeksi. Kuulin hyvän vinkin, että tomaatteja voi myös pakastaa raakana! Sulatettuna vetistyneet tomaatit voi heittää pastakastikkeeseen tai keittää myöhemmin soseeksi. Aion kokeilla.

IMG_3855

Salaattien viimeinen satsi on poimintakunnossa. Tämän jälkeen en kylvä enää uutta settiä ennen ensi kevättä.

IMG_3851

Vaikka muu keittiöpuutarha alkaa olla aika ränsistyneessä vaiheessa. lehtikaalit vihertävät ryhdikkäinä. Viime vuonna keräsin viimeiset lehdet ensilumen jo tultua.

IMG_3857

Heikosta alusta ja nihkeästä kesästä huolimatta hän on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa täyteen mittaansa. Pienemmät kaverit eivät ehkä ehdi ennen ensimmäisiä yöpakkasia, mutta eletään toivossa!

 

Katsaus keittiöpuutarhaan

IMG_3520

Satokausi alkaa olla parhaimmillaan, joten on aika tehdä kierros keittiöpuutarhassa. Tomaatit ovat kasvihuoneessa vielä vihreitä, mutta lupaavan paljon heitä on siellä!

IMG_3521

Kasvihuoneessa toinen munakoiso porskuttaa hienosti, mutta toinen on jostain syystä ihan tainnoksissa. En ymmärrä miksi, molempia olen kastellut ja lannoittanut yhtä lailla.

IMG_3519

Kesäkurpitsat pukkaavat satoa avomaalla ponnekkaasti.

IMG_3518

Viljelylaatikossa viihtyvät pinaatit ja korianterit. Annan korianterin kukkia rauhassa, ja kerään sen jälkeen siemenet talteen.

IMG_3517

Härkäpavut, lehtikaalit ja yksivuotiset kesäkukat rehottavat myös laatikoissa. Härkäpapujen pavut ovat ihan mega-suurikokoisia, täytyy googlettaa, mitä kaikkea niistä voi tehdä.

IMG_3516

Salaattien ensimmäinen setti alkaa olla jo ohi, mutta kylvin seuraavan satsin laatikon reunoille. Loppukesäksi tulossa uusi uljas sukupolvi lehtisalaattia ja jäävuorisalaattia,

IMG_3514

Tämän viljelylaatikon mansikkasato on jo ohi. Lehtikaalit, persiljat ja krassit voivat hyvin, ja uusi tilli-satokin on jo idullaan.

IMG_3513

Ja viereisessä laatikossa salkopavut toipuvat huonosta lähdöstään. Taustalla kaksiartisokkaa, joista toinen näyttää lupaavalta, toinen ei.

 

 

Vaatimaton viiniköynnös

IMG_3372

Kasvihuoneeni ensimmäinen kasvi aikoinaan oli viiniköynnös, jonka nimen olen unohtanut. Sen istutti puutarha-guru Paula Ritanen-Närhi, ja antoi varmasti myös hoito-ohjeet, jotka olen myös autuaasti unohtanut.

IMG_3376

Joka vuosi tämä köynnös lähtee kasvuun ilman hoitoa. En ole koskaan kastellut/lannoittanut/talvisuojannut tätä. Viimeisenä syksyllä ja ensimmäisenä keväällä hän silti lähtee kasvuun.

FullSizeRender

Sato ei sinänsä koskaan ole huimannut. Pienet, kirpeät rypäleet eivät maistu eikä niistä saa viinisatoa.

IMG_3375

Mutta kasvihuoneen nurkassa rehottava köynnös tarjoaa tarpeellista suojaa muille kasveille auringon porotukselta.

IMG_3373

Leikkelen köynnöstä rankalla kädellä, ettei se häiritse tomaatintaimia, mutta se ei ole moksiskaan.

Tässä on kasvi minun makuuni. Sitkeä, osumista piittaamaton ja vuodesta toiseen vehreä.

 

 

 

Täydelliset kelit

IMG_3331

Ensimmäinen kesälomaviikko takana. On satanut ja paistanut, on tarjennut sortseissa ja tarvinnut villatakkia. Tänään viritimme ystävän kanssa kahvi/jäätelö/mansikka-tarjoilut aurinkoterassille, ja ehdimme juuri ja juuri aloitella herkuttelun, kun ukkoskuuro tuli päälle ja sai meidät pakenemaan sisätiloihin.

Puutarhan kannalta säät ovat koko alkukesän olleet aivan ihanteelliset. Ehkä yhtenä tai kahtena iltana on tarvinnut kastella pihaa, muutoin luonto on pitänyt siitä huolen. Koko ajan on ollut lämmintä, joten kasvustot ovat roihahtaneet kunnolla vauhtiin.

IMG_3299

Pinaatit ja pavut tursuavat laatikoissa.

IMG_3334

Tänä vuonna istutettu ruohosipuli ei ehkä ihan niin paljon tykkää sateista.

IMG_3331

Tillit ja lehtikaalit sen sijaan tykkäävät. Lehtikaalien menestys ilahduttaa erityisesti, sillä siemenestä kasvatetut taimet olivat kovin hentoisia ulkoilmaan päästessään.

IMG_3333

Yleisnäkymä keittiöpuutarhassa on rehevä. Rikkaruohoille ei ole sijaa tässä pursuilussa.

IMG_3301

Myös siemenestä kylvetyt korianterit (edessä oikealla) ovat vihdoin päässeet vauhtiin. Alku näytti heikolta.

IMG_3324

Joten antaa sataa vaan!

Keittiöpuutarhan voittajat ja häviäjät

IMG_3182

Chilit kuolivat. Kaikki kolme. Ihan yht´äkkiä, ilman selitystä. Ehkä kasvihuoneessa oli liian kuuma? Ehkä olin kastellut liikaa? Lannoittanut liikaa? Liian vähän?

Yritän viikonloppuna löytää taimitarhoilta uudet taimet, jospa ne vielä ehtisivät tuottaa satoa.

IMG_3175

Myös osalle esikasvatetuista lehtikaaleista kävi avomaalla huonosti. Hentoiset taimet olivat liian hentoja ulkomaailman sateille ja auringonpaahteelle. Yritän vielä tekohengittää näitä reunimmaisia, mutta kehnolta näyttää.

IMG_3176

Selviytyjiä sen sijaan ovat nämä (muutamat) salkopavun taimet, jotka kestivät kissamme Taran mylläyksen ja muutenkin huonon hoidon.

IMG_3181

Tsemppaajia ovat myös kesäkurpitsat, jotka lehtien vaaleista läikistä (?) huolimatta pukkaavat kukkaa ja hedelmää. Lannoitan näitä ahkerasti ja toivon parasta.

IMG_3183

Hyvässä hapessa ovat myös kasvihuoneen munakoisot, jotka elpyivät ruskeista lehdistä. Kastelin ja lannoitin huolella. Toivottavasti ehtivät kukkaan asti!

IMG_3184

Villinä rehottavat myös tomaatintaimet. Melkein joka ilta saa katkoa varkaita, ja yritän myös latvoa viisaasti. Aikaisempina vuosina satoa ovat verottaneet ylimääräiset latvukset, joita en ole osannut poistaa tarpeeksi kovalla kädellä.

IMG_3185

Kysymysmerkki ovat vielä nämä rukolat. Ensimmäinen erä paahtui hengiltä kasvihuoneessa, toista erää yritän kasvattaa ulkoilmassa. Viime päivien sateet ovat ehkä olleet liikaa näille. Kolmas kerta toden sanoo?

 

 

Zoomaamisen taito

IMG_3133

Viikonloppuna katselin pihamaata keskipäivän armottomassa valossa. Nurmikot kasvavat ylipitkänä sumppuna voikukkaa ja vuohenputkea, heinät juhlivat kukkapenkkien reunustoilla ja viime päivien sateet eivät ole vielä ehtineet elvyttää kellanruskeiksi muuttuneita länttejä. Näkymä oli ankea.

En ole ehtinyt viime aikoina hoitaa pihamaata, muu arki on vienyt mennessään.

Tänään tein kierroksen pihamaalla ilta-auringossa. Sen lempeä valo osui oikeisiin kohtiin:

IMG_3132

…kurjenmiekkoihin, jotka ovat avautuneet puron varrella.

IMG_3131

… sokerimaissin taimiin, jotka ovat vankistuneet kasvihuoneessa viileistä ilmoista välittämättä.

IMG_3130

… ruukkubasilikaan, joka kaipaa jo latvomista.

IMG_3128

— salaattilaatikkoon, joka tursuaa syötävää.

IMG_3127

… ruusupapuihin, jotka ovat ponnistaneet siemenistä jo näin isoiksi.

IMG_3126

Ja kuin varkain paras aika vuodesta on koittanut. Pionit aloittelevat kukintaansa, vähän niukemmin kuin viime vuonna, mutta silti niin kauniina.

Zoomaan katseeni näihin ilonaiheisiin, ja hoidan muun sitten, kun ehdin. Luonto antaa parastaan, puutarhurista huolimatta.

 

 

Huono ajoitus

IMG_3056

Suurimman osan kesästä olen varsin huoleton puutarhuri. Teen, mitä ehdin, ja loput saa jäädä tekemättä. Yleensä siitä ei seuraa mitään katastrofaalista, tai ei ainakaan mitään, mitä ei voisi paikkailla jälkikäteen. Mutta touko-kesäkuun vaihteessa ei saisi poistua passiapaikalta hetkeksikään. Silloin eletään kasvukauden kriittisimpiä vaiheita: pienet taimet ovat haavoittuvaisimmillaan ja kelit voivat olla mitä tahansa hallasta helteeseen.

Tänä vuonna en päässyt viljelyksilleni kuun vaihteessa muutamaan päivään, ja tulokset näkyvät tämän postauksen kuvissa. Kelit sattuivat olemaan superhelteiset, ja kasvihuoneessa paloivat pilalle muun muassa jo terhakkaan kasvuun lähteneet rukolat (kuvassa yllä).

IMG_3057

Myös koulimattomat lehtikaalit menivät.

IMG_3058

Vasta istutetut yrttien taimet kärvistelivät. Olen elvyttänyt niitä parhaani mukaan kastelemalla ja lannoittamalla.

IMG_3060

Munakoiso alkoi ruskistua.

IMG_3059

Onneksi olin ehtinyt koulia noin puolet lehtikaaleista ja siirtää laatikot kasvihuoneen lattialle varjoisampiin paikkoihin. Ne säästyivät kuin ihmeen kaupalla.

IMG_3061

Säätiedotuksen mukaan helteet ovat nyt hetkeksi ohi täältä etelästäkin, ja luvassa on vaihteeksi hallaa. Tänä iltana aion harsottaa kaikki vielä hengissä olevat taimeni avomaalla ja sulkea kasvihuoneen oven ja luukut visusti.

Tänään tummat pilvet ovat kiertäneet taivaalla koko päivän, mutta sadetta ei ole saatu. Toivoisin sitä kovasti, sillä piha alkaa rutista kuivuuttaan.

 

Kylvöloma

IMG_3020

Toukokuinen kylvölomaviikkoni on nyt puolessa välissä. Tähän mennessä olen kylvänyt salkopavut, tillin, korianterin ja ruusupavut. Olen koulinut lehtikaalit ja salkoruusut ja siirtänyt chilintaimet isompiin ruukkuihin. Olen istuttanut viljelylaatikoihin uudenseelanninpinaatit, uuden ruohosipulimättään (vanhat eivät lähteneet kasvuun…), kesäkurpitsat ja rosmariinin. Kasvihuoneeseen olen istuttanut tomaatintaimet, kaksi munakoisoa, paprikan, oreganon, timjamin, basilikan, salvia ja maissin (kuvassa).

Vuoroaan odottavat vielä uusi minttulajike (tiedän, se leviää kuin kulovalkea!), silopersilja ja thai-basilika. Sekä kaikki kesäkukat! Ja ruusutarhan piikikkäät taimet.

IMG_3019

Lehtikaalit koulittuina.

Kuulen vähän väliä kommentteja puutarhapuuhistani tähän tyyliin: Miten sä jaksat, oletpa ahkera, missä välissä ehdit tehdä kaiken tuon. Sinänsä ystävällisiä lauseita, mutta niihin tuntuu usein sisältyvän ajatus suorittamisesta, ehtimisestä ja jonkinlaisesta sankaruudesta.

Välillä mietin, kuulevatko esimerkiksi purjehtijat samanlaisia kommentteja. Miten sä jaksat ja ehdit puunata venettäsi, oletpa ahkera, kun jaksat purjehtia koko kesälomasi, hirveä urakka. Tai moottoripyöräilijät: Missä välissä ehdit huoltaa sitä pyörääsi ja oletpa ahkera, kun ajat tuhat kilometriä kesän aikana. (Meillä on myös moottoripyörä, enkä ole koskaan sen tiimoilta kuullut näitä lauseita.)

IMG_3001

Lapsena ajattelin, että nämä ovat kuin korvakoruja.

 Olen kotoisin maalaistalosta, ja lapsuuteni kului helteessä mansikkamaalla ja kasvimaata kitkiessä ja syyssateissa perunaa savimaasta nostaessa. Inhosin  puutarhatöitä ja livistin lukemaan kirjoja aina, kun mahdollista. Sadepäivät olivat pelastukseni.

Asuuko minun sukupolveni edustajissa edelleen se teini, jonka ainoat kesätyömahdollisuudet olivat sokerijuurikaspellolla tai mansikkamaalla? Joiden silmissä väikkyvät loputtomat porkkanarivit harventajaansa odottamassa ja toivoton taistelu rikkaruohoja vastaan? Ja edellisten sukupolvien malli hengissä säilymisestä ja ravinnon turvaamisesta?

IMG_3023

Päätin jo kauan sitten: hoidan pihamaatani omalla tavallani. Minulla ei ole perinteistä kasvimaata, joka vaatisi jatkuvaa kitkemistä. En kasvata liian työläitä vihanneksia, kuten perunaa tai porkkanoita. Meillä ei ole satoisaa mansikkamaata. Suhtaudun kaikkeen kasvullisuuteen uteliaan luottavaisesti: onnistuu, jos onnistuu, ja jos ei tänä vuonna onnistu, ei se mitään. Luonto päättää. Panostan estetiikkaan: keittiöpuutarhassani kasvaa myös kukkia, koska ne ovat kauniita ja houkuttelevat perhosia. Kasvatan vain vihanneksia, jotka maistuvat meidän ruokapöydässämme.

Ja siksi viitsin, ehdin ja haluan, koska pihamaallani pääsen irti stressistä, huolista ja murheista. Annan ruumiini väsyä ja lihasten kipeytyä. Tunnen tuoreen mullan kosketuksen, tuoksun ja voiman. Näen ympärilläni kauneutta ja koen onnistumisen iloa.

 

 

 

 

Hallan vaara

IMG_2999

Tänä viikonloppuna olen luottanut kesän tuloon. Olen istuttanut ja kylvänyt, silläkin uhalla, että yöt vielä kylmenevät ja halla puree Etelä-Suomessakin.

IMG_2996

Siirsin chilin taimet ruukkuihin ja kasvihuoneeseen.

IMG_3011

Istutin kasvihuoneeseen tomaatin taimet, salvian, oreganon ja timjamin. Nyt täytyy muistaa olla skarppina ja peittää istutukset harsoilla, jos hallan vaara uhkaa. Muutamana vuonna olen ollut laiska ja huolimaton, ja aamulla vastassa ovat olleet nuupahtaneet, mustuneet taimet. Toukokuu on aina tasapainottelua: ei kannata istuttaa liian aikaisin kylmien öiden takia, ja toisaalta, kannattaa istuttaa ajoissa, että satoakin alkaa tulla ennen syyskylmiä.

IMG_3006

Salaatit vihertävät jo viljelylaatikossa. Samettikukat pitävät ötökät loitolla – toivottavasti. Kylvin laatikoihin myös tilliä, salkopapua ja korianteria.

IMG_3010

Voikukkia vastaan on tapana taistella. Mutta voiko näitä oikeasti vihata? Ne ovat niin kesän merkkejä. Kuin pieniä aurinkoja kaiken vihreyden keskellä.