Vaatimaton viiniköynnös

IMG_3372

Kasvihuoneeni ensimmäinen kasvi aikoinaan oli viiniköynnös, jonka nimen olen unohtanut. Sen istutti puutarha-guru Paula Ritanen-Närhi, ja antoi varmasti myös hoito-ohjeet, jotka olen myös autuaasti unohtanut.

IMG_3376

Joka vuosi tämä köynnös lähtee kasvuun ilman hoitoa. En ole koskaan kastellut/lannoittanut/talvisuojannut tätä. Viimeisenä syksyllä ja ensimmäisenä keväällä hän silti lähtee kasvuun.

FullSizeRender

Sato ei sinänsä koskaan ole huimannut. Pienet, kirpeät rypäleet eivät maistu eikä niistä saa viinisatoa.

IMG_3375

Mutta kasvihuoneen nurkassa rehottava köynnös tarjoaa tarpeellista suojaa muille kasveille auringon porotukselta.

IMG_3373

Leikkelen köynnöstä rankalla kädellä, ettei se häiritse tomaatintaimia, mutta se ei ole moksiskaan.

Tässä on kasvi minun makuuni. Sitkeä, osumista piittaamaton ja vuodesta toiseen vehreä.

 

 

 

Täydelliset kelit

IMG_3331

Ensimmäinen kesälomaviikko takana. On satanut ja paistanut, on tarjennut sortseissa ja tarvinnut villatakkia. Tänään viritimme ystävän kanssa kahvi/jäätelö/mansikka-tarjoilut aurinkoterassille, ja ehdimme juuri ja juuri aloitella herkuttelun, kun ukkoskuuro tuli päälle ja sai meidät pakenemaan sisätiloihin.

Puutarhan kannalta säät ovat koko alkukesän olleet aivan ihanteelliset. Ehkä yhtenä tai kahtena iltana on tarvinnut kastella pihaa, muutoin luonto on pitänyt siitä huolen. Koko ajan on ollut lämmintä, joten kasvustot ovat roihahtaneet kunnolla vauhtiin.

IMG_3299

Pinaatit ja pavut tursuavat laatikoissa.

IMG_3334

Tänä vuonna istutettu ruohosipuli ei ehkä ihan niin paljon tykkää sateista.

IMG_3331

Tillit ja lehtikaalit sen sijaan tykkäävät. Lehtikaalien menestys ilahduttaa erityisesti, sillä siemenestä kasvatetut taimet olivat kovin hentoisia ulkoilmaan päästessään.

IMG_3333

Yleisnäkymä keittiöpuutarhassa on rehevä. Rikkaruohoille ei ole sijaa tässä pursuilussa.

IMG_3301

Myös siemenestä kylvetyt korianterit (edessä oikealla) ovat vihdoin päässeet vauhtiin. Alku näytti heikolta.

IMG_3324

Joten antaa sataa vaan!

Pionipäivitys, vol.2

IMG_3317.JPG

Viime kesänä kukkapenkkiin ilmestyi vieraslajike. En tiedä, mistä se tuli, mutta rakastuin heti. Googlettelin, ja löysin pioniunikon.

IMG_3319

Tänä vuonna ostin siemeniä ja kylvin ne laatikkoon. Nyt ne kukkivat!

IMG_3318

Kun varsinaiset pionit lopettelevat jo kukintaansa, pioniunikot vasta aloittelevat.

IMG_3305

Nämä ovat lempikukkiani heti pionien jälkeen. Aion ottaa talteen siemenkotia ja ensi vuonna kylvän näitä muuallekin. Joka puolelle.

IMG_3321.JPG

Loppukevennys: Tiksu ottaa iisisti hellepäivän puron varrella… 🙂

 

 

Pionipäivitys!

IMG_3178

Pionit alkavat olla jo klisee, mutta en malta olla silti tekemättä omaa postausta niistä. Tummanpunaiset pionit kukkivat jo lapsuuteni puutarhassa, ja nyt vihdoin myös omalla pihamaallani.

IMG_3179

Tämä kesä on ensimmäinen, jolloin pionit kukkivat sarjassa: kun yhdet lopettavat, seuraavat aloittavat. Aikaisempina kesinä pionien kukinta on ajoittunut suurin piirtein yhteen viikkoon. Nyt kukinta jatkuu pidempään!

IMG_3186

Olen lisännyt pioneja joka kesä muutamia uusia taimia. Niiden kanssa pitää olla kärsivällinen, sillä taimet kasvavat hitaasti ja kukkivat vasta toisena tai kolmantena kesänä.

IMG_3187

Lempilajikkeeni on vaaleanpunainen Sarah Bernhardt, mutta pidän myös valkoisista, tummanpunaisista ja pinkeistä pioneista. Keltaisille en ole vielä lämmennyt.

IMG_3189

Tänä kesänä kukki ensimmäisen kerran tämä kaunokainen, jonka oli jo unohtanut istuttaneeni talon edustalle ruusu- ja syyshortensiatarhan keskelle.

IMG_3200

Aurinkoterassin ja puron liepeillä silmä lepää. Tässä on pihamaani kauneimpia kohtia.

IMG_3240

Ja koska kauneus on katoavaista…

IMG_3214

… lempikukkani heti pionien jälkeen on pioniunikko, joka vasta aloittelee kukintaansa. Kylvin nämä kaunokaiset siemenestä kasvimaalaatikkoon toukokuussa.

 

 

 

Keittiöpuutarhan voittajat ja häviäjät

IMG_3182

Chilit kuolivat. Kaikki kolme. Ihan yht´äkkiä, ilman selitystä. Ehkä kasvihuoneessa oli liian kuuma? Ehkä olin kastellut liikaa? Lannoittanut liikaa? Liian vähän?

Yritän viikonloppuna löytää taimitarhoilta uudet taimet, jospa ne vielä ehtisivät tuottaa satoa.

IMG_3175

Myös osalle esikasvatetuista lehtikaaleista kävi avomaalla huonosti. Hentoiset taimet olivat liian hentoja ulkomaailman sateille ja auringonpaahteelle. Yritän vielä tekohengittää näitä reunimmaisia, mutta kehnolta näyttää.

IMG_3176

Selviytyjiä sen sijaan ovat nämä (muutamat) salkopavun taimet, jotka kestivät kissamme Taran mylläyksen ja muutenkin huonon hoidon.

IMG_3181

Tsemppaajia ovat myös kesäkurpitsat, jotka lehtien vaaleista läikistä (?) huolimatta pukkaavat kukkaa ja hedelmää. Lannoitan näitä ahkerasti ja toivon parasta.

IMG_3183

Hyvässä hapessa ovat myös kasvihuoneen munakoisot, jotka elpyivät ruskeista lehdistä. Kastelin ja lannoitin huolella. Toivottavasti ehtivät kukkaan asti!

IMG_3184

Villinä rehottavat myös tomaatintaimet. Melkein joka ilta saa katkoa varkaita, ja yritän myös latvoa viisaasti. Aikaisempina vuosina satoa ovat verottaneet ylimääräiset latvukset, joita en ole osannut poistaa tarpeeksi kovalla kädellä.

IMG_3185

Kysymysmerkki ovat vielä nämä rukolat. Ensimmäinen erä paahtui hengiltä kasvihuoneessa, toista erää yritän kasvattaa ulkoilmassa. Viime päivien sateet ovat ehkä olleet liikaa näille. Kolmas kerta toden sanoo?

 

 

Sadepäivän onnea

IMG_3151

Niin ihania kuin juhannuksen hellepäivät olivatkin, ihan yhtä ihana on tällainen kunnon sadepäivä. Kuivuuttaan rutiseva pihamaa kiittää.

IMG_3154

Pinaatit kaipaavat veden lisäksi lannoitetta. Lehdet ovat epäilyttävän vaaleanvihreät. Vieressä siemenestä kylvetyt korianterit puskevat lehteä hitaasti, mutta toiveikkaasti.

IMG_3153

Siemenestä kylvetyt ruusupavut, esikasvatetut lehtikaalit ja kuukausi sitten kylvetyt tillit voivat hyvin hereässä vesisateessa. Kituliaalta näyttävien samettikukkien tarkoitus on torjua tuhohyönteisiä. Hope so.

IMG_3155

Kertaalleen jo nääntyneiltä näyttäneet pensaskrassit kurkottavat ujoina laatikon reunan yli. Ehkä tämä tästä vielä?

IMG_3165

Pionit kumartavat sateessa.

IMG_3164

Kauneinkin loisto on katoavaista. Tänä vuonna pionit kukkivat ensimmäistä kertaa sarjassa: kun ensimmäiset lakastuvat, seuraavat vasta aloittelevat.

IMG_3160

Tervetuloa, sade, kunhan et kestä koko kesää!

 

Zoomaamisen taito

IMG_3133

Viikonloppuna katselin pihamaata keskipäivän armottomassa valossa. Nurmikot kasvavat ylipitkänä sumppuna voikukkaa ja vuohenputkea, heinät juhlivat kukkapenkkien reunustoilla ja viime päivien sateet eivät ole vielä ehtineet elvyttää kellanruskeiksi muuttuneita länttejä. Näkymä oli ankea.

En ole ehtinyt viime aikoina hoitaa pihamaata, muu arki on vienyt mennessään.

Tänään tein kierroksen pihamaalla ilta-auringossa. Sen lempeä valo osui oikeisiin kohtiin:

IMG_3132

…kurjenmiekkoihin, jotka ovat avautuneet puron varrella.

IMG_3131

… sokerimaissin taimiin, jotka ovat vankistuneet kasvihuoneessa viileistä ilmoista välittämättä.

IMG_3130

… ruukkubasilikaan, joka kaipaa jo latvomista.

IMG_3128

— salaattilaatikkoon, joka tursuaa syötävää.

IMG_3127

… ruusupapuihin, jotka ovat ponnistaneet siemenistä jo näin isoiksi.

IMG_3126

Ja kuin varkain paras aika vuodesta on koittanut. Pionit aloittelevat kukintaansa, vähän niukemmin kuin viime vuonna, mutta silti niin kauniina.

Zoomaan katseeni näihin ilonaiheisiin, ja hoidan muun sitten, kun ehdin. Luonto antaa parastaan, puutarhurista huolimatta.

 

 

Aina samat

IMG_3092

Lapsuudenkotini pihalla kukkivat joka vuosi samat kesäkukat: keltaiset samettiruusut, violetit ja keltaiset orvokit ja pinkit petuniat.

Kun perustin omaa pihaani, halusin olla vaihtelunhaluinen kokeilija. Joka vuosi jotain uutta! Ei ummehtuneita perinnekukkia!

IMG_3042

Vaan kuinkas kävikään. Jo ensimmäisinä vuosina ihastuin kerrottuihin surfinia-amppeleihin (kuvassa) ja valkoisen marketan ja sinisen lobelian yhdistelmään. Ostan niitä joka vuosi ja istutan aina samoihin ruukkuihin, samoille paikoille pihaa.

IMG_3045

Lapsuudesta tutut petuniat ilmestyvät joka kesä pihalle, istutan niitä suoraan maahan perennapenkkien aukkoja täydentämään. Violetit orvokit kukkivat keittiön ikkunan edustalla.

IMG_3094

Pelargonien talvettaminen ei ole onnistunut koskaan kovinkaan hyvin, mutta kesä ei ala ilman Mårbackan kukintaa. Onneksi niitä saa puutarhamyymälöistä.

Omat lapseni eivät nyt juurikaan kiinnitä huomiota kesäkukkiini, mutta ehkä he jonain päivänä muistavat tutunnäköiset kukat puutarhamyymälässä. ”Näitä meillä oli aina lapsena kotona!”

 

 

 

 

Huono ajoitus

IMG_3056

Suurimman osan kesästä olen varsin huoleton puutarhuri. Teen, mitä ehdin, ja loput saa jäädä tekemättä. Yleensä siitä ei seuraa mitään katastrofaalista, tai ei ainakaan mitään, mitä ei voisi paikkailla jälkikäteen. Mutta touko-kesäkuun vaihteessa ei saisi poistua passiapaikalta hetkeksikään. Silloin eletään kasvukauden kriittisimpiä vaiheita: pienet taimet ovat haavoittuvaisimmillaan ja kelit voivat olla mitä tahansa hallasta helteeseen.

Tänä vuonna en päässyt viljelyksilleni kuun vaihteessa muutamaan päivään, ja tulokset näkyvät tämän postauksen kuvissa. Kelit sattuivat olemaan superhelteiset, ja kasvihuoneessa paloivat pilalle muun muassa jo terhakkaan kasvuun lähteneet rukolat (kuvassa yllä).

IMG_3057

Myös koulimattomat lehtikaalit menivät.

IMG_3058

Vasta istutetut yrttien taimet kärvistelivät. Olen elvyttänyt niitä parhaani mukaan kastelemalla ja lannoittamalla.

IMG_3060

Munakoiso alkoi ruskistua.

IMG_3059

Onneksi olin ehtinyt koulia noin puolet lehtikaaleista ja siirtää laatikot kasvihuoneen lattialle varjoisampiin paikkoihin. Ne säästyivät kuin ihmeen kaupalla.

IMG_3061

Säätiedotuksen mukaan helteet ovat nyt hetkeksi ohi täältä etelästäkin, ja luvassa on vaihteeksi hallaa. Tänä iltana aion harsottaa kaikki vielä hengissä olevat taimeni avomaalla ja sulkea kasvihuoneen oven ja luukut visusti.

Tänään tummat pilvet ovat kiertäneet taivaalla koko päivän, mutta sadetta ei ole saatu. Toivoisin sitä kovasti, sillä piha alkaa rutista kuivuuttaan.

 

Kylvöloma

IMG_3020

Toukokuinen kylvölomaviikkoni on nyt puolessa välissä. Tähän mennessä olen kylvänyt salkopavut, tillin, korianterin ja ruusupavut. Olen koulinut lehtikaalit ja salkoruusut ja siirtänyt chilintaimet isompiin ruukkuihin. Olen istuttanut viljelylaatikoihin uudenseelanninpinaatit, uuden ruohosipulimättään (vanhat eivät lähteneet kasvuun…), kesäkurpitsat ja rosmariinin. Kasvihuoneeseen olen istuttanut tomaatintaimet, kaksi munakoisoa, paprikan, oreganon, timjamin, basilikan, salvia ja maissin (kuvassa).

Vuoroaan odottavat vielä uusi minttulajike (tiedän, se leviää kuin kulovalkea!), silopersilja ja thai-basilika. Sekä kaikki kesäkukat! Ja ruusutarhan piikikkäät taimet.

IMG_3019

Lehtikaalit koulittuina.

Kuulen vähän väliä kommentteja puutarhapuuhistani tähän tyyliin: Miten sä jaksat, oletpa ahkera, missä välissä ehdit tehdä kaiken tuon. Sinänsä ystävällisiä lauseita, mutta niihin tuntuu usein sisältyvän ajatus suorittamisesta, ehtimisestä ja jonkinlaisesta sankaruudesta.

Välillä mietin, kuulevatko esimerkiksi purjehtijat samanlaisia kommentteja. Miten sä jaksat ja ehdit puunata venettäsi, oletpa ahkera, kun jaksat purjehtia koko kesälomasi, hirveä urakka. Tai moottoripyöräilijät: Missä välissä ehdit huoltaa sitä pyörääsi ja oletpa ahkera, kun ajat tuhat kilometriä kesän aikana. (Meillä on myös moottoripyörä, enkä ole koskaan sen tiimoilta kuullut näitä lauseita.)

IMG_3001

Lapsena ajattelin, että nämä ovat kuin korvakoruja.

 Olen kotoisin maalaistalosta, ja lapsuuteni kului helteessä mansikkamaalla ja kasvimaata kitkiessä ja syyssateissa perunaa savimaasta nostaessa. Inhosin  puutarhatöitä ja livistin lukemaan kirjoja aina, kun mahdollista. Sadepäivät olivat pelastukseni.

Asuuko minun sukupolveni edustajissa edelleen se teini, jonka ainoat kesätyömahdollisuudet olivat sokerijuurikaspellolla tai mansikkamaalla? Joiden silmissä väikkyvät loputtomat porkkanarivit harventajaansa odottamassa ja toivoton taistelu rikkaruohoja vastaan? Ja edellisten sukupolvien malli hengissä säilymisestä ja ravinnon turvaamisesta?

IMG_3023

Päätin jo kauan sitten: hoidan pihamaatani omalla tavallani. Minulla ei ole perinteistä kasvimaata, joka vaatisi jatkuvaa kitkemistä. En kasvata liian työläitä vihanneksia, kuten perunaa tai porkkanoita. Meillä ei ole satoisaa mansikkamaata. Suhtaudun kaikkeen kasvullisuuteen uteliaan luottavaisesti: onnistuu, jos onnistuu, ja jos ei tänä vuonna onnistu, ei se mitään. Luonto päättää. Panostan estetiikkaan: keittiöpuutarhassani kasvaa myös kukkia, koska ne ovat kauniita ja houkuttelevat perhosia. Kasvatan vain vihanneksia, jotka maistuvat meidän ruokapöydässämme.

Ja siksi viitsin, ehdin ja haluan, koska pihamaallani pääsen irti stressistä, huolista ja murheista. Annan ruumiini väsyä ja lihasten kipeytyä. Tunnen tuoreen mullan kosketuksen, tuoksun ja voiman. Näen ympärilläni kauneutta ja koen onnistumisen iloa.