Kylvöloma

IMG_3020

Toukokuinen kylvölomaviikkoni on nyt puolessa välissä. Tähän mennessä olen kylvänyt salkopavut, tillin, korianterin ja ruusupavut. Olen koulinut lehtikaalit ja salkoruusut ja siirtänyt chilintaimet isompiin ruukkuihin. Olen istuttanut viljelylaatikoihin uudenseelanninpinaatit, uuden ruohosipulimättään (vanhat eivät lähteneet kasvuun…), kesäkurpitsat ja rosmariinin. Kasvihuoneeseen olen istuttanut tomaatintaimet, kaksi munakoisoa, paprikan, oreganon, timjamin, basilikan, salvia ja maissin (kuvassa).

Vuoroaan odottavat vielä uusi minttulajike (tiedän, se leviää kuin kulovalkea!), silopersilja ja thai-basilika. Sekä kaikki kesäkukat! Ja ruusutarhan piikikkäät taimet.

IMG_3019

Lehtikaalit koulittuina.

Kuulen vähän väliä kommentteja puutarhapuuhistani tähän tyyliin: Miten sä jaksat, oletpa ahkera, missä välissä ehdit tehdä kaiken tuon. Sinänsä ystävällisiä lauseita, mutta niihin tuntuu usein sisältyvän ajatus suorittamisesta, ehtimisestä ja jonkinlaisesta sankaruudesta.

Välillä mietin, kuulevatko esimerkiksi purjehtijat samanlaisia kommentteja. Miten sä jaksat ja ehdit puunata venettäsi, oletpa ahkera, kun jaksat purjehtia koko kesälomasi, hirveä urakka. Tai moottoripyöräilijät: Missä välissä ehdit huoltaa sitä pyörääsi ja oletpa ahkera, kun ajat tuhat kilometriä kesän aikana. (Meillä on myös moottoripyörä, enkä ole koskaan sen tiimoilta kuullut näitä lauseita.)

IMG_3001

Lapsena ajattelin, että nämä ovat kuin korvakoruja.

 Olen kotoisin maalaistalosta, ja lapsuuteni kului helteessä mansikkamaalla ja kasvimaata kitkiessä ja syyssateissa perunaa savimaasta nostaessa. Inhosin  puutarhatöitä ja livistin lukemaan kirjoja aina, kun mahdollista. Sadepäivät olivat pelastukseni.

Asuuko minun sukupolveni edustajissa edelleen se teini, jonka ainoat kesätyömahdollisuudet olivat sokerijuurikaspellolla tai mansikkamaalla? Joiden silmissä väikkyvät loputtomat porkkanarivit harventajaansa odottamassa ja toivoton taistelu rikkaruohoja vastaan? Ja edellisten sukupolvien malli hengissä säilymisestä ja ravinnon turvaamisesta?

IMG_3023

Päätin jo kauan sitten: hoidan pihamaatani omalla tavallani. Minulla ei ole perinteistä kasvimaata, joka vaatisi jatkuvaa kitkemistä. En kasvata liian työläitä vihanneksia, kuten perunaa tai porkkanoita. Meillä ei ole satoisaa mansikkamaata. Suhtaudun kaikkeen kasvullisuuteen uteliaan luottavaisesti: onnistuu, jos onnistuu, ja jos ei tänä vuonna onnistu, ei se mitään. Luonto päättää. Panostan estetiikkaan: keittiöpuutarhassani kasvaa myös kukkia, koska ne ovat kauniita ja houkuttelevat perhosia. Kasvatan vain vihanneksia, jotka maistuvat meidän ruokapöydässämme.

Ja siksi viitsin, ehdin ja haluan, koska pihamaallani pääsen irti stressistä, huolista ja murheista. Annan ruumiini väsyä ja lihasten kipeytyä. Tunnen tuoreen mullan kosketuksen, tuoksun ja voiman. Näen ympärilläni kauneutta ja koen onnistumisen iloa.

 

 

 

 

Hallan vaara

IMG_2999

Tänä viikonloppuna olen luottanut kesän tuloon. Olen istuttanut ja kylvänyt, silläkin uhalla, että yöt vielä kylmenevät ja halla puree Etelä-Suomessakin.

IMG_2996

Siirsin chilin taimet ruukkuihin ja kasvihuoneeseen.

IMG_3011

Istutin kasvihuoneeseen tomaatin taimet, salvian, oreganon ja timjamin. Nyt täytyy muistaa olla skarppina ja peittää istutukset harsoilla, jos hallan vaara uhkaa. Muutamana vuonna olen ollut laiska ja huolimaton, ja aamulla vastassa ovat olleet nuupahtaneet, mustuneet taimet. Toukokuu on aina tasapainottelua: ei kannata istuttaa liian aikaisin kylmien öiden takia, ja toisaalta, kannattaa istuttaa ajoissa, että satoakin alkaa tulla ennen syyskylmiä.

IMG_3006

Salaatit vihertävät jo viljelylaatikossa. Samettikukat pitävät ötökät loitolla – toivottavasti. Kylvin laatikoihin myös tilliä, salkopapua ja korianteria.

IMG_3010

Voikukkia vastaan on tapana taistella. Mutta voiko näitä oikeasti vihata? Ne ovat niin kesän merkkejä. Kuin pieniä aurinkoja kaiken vihreyden keskellä.

Viljelylaatikot

038

Miten sä jaksat niitä rikkaruohoja ja sitä loputonta kastelua, sanovat tuttavat lähes poikkeuksetta, kun tulee puhe viljelmistäni. Meidän sukupolvemme muistiin ovat iskostuneet lapsuuden kasvimaat ja loputon taistelu rikkaruohoja vastaan.

Sen verran tuli lapsena kitkettyä, etten jaksaisikaan rikkaruohoja. Ratkaisu löytyi puutarhan alkuvuosina, kun puutarhuri Terhi Aalto nikkaroi keittiöpuutarhaani neljä viljelylaatikkoa. Raakalaudasta, metri kertaa metri. Terhi maalasi laatikot siniseksi, koska se näyttää hyvältä vihreän kasvuston rinnalla.23062010068

Terhi viritti myös bambukepit laatikoiden nurkkiin, ja kesän mittaan niitä pitkin kiipesivät ruusupavut. Viime vuosina olen luopunut bambukepeistä, koska haluan kävellä esteettä laatikoideni välistä. Tuuheutuessaan kasvustot rönsyilevät todella hallitsevasti!

Vuosien mittaan viljelylaatikoissani on kasvanut erilaisia salaatteja, tilliä, monivuotista ruohosipulia, lamopinaattia, korianteria, persiljaa. (Viime kesänä myös latva-artisokkaa, joka ei koskaan ehtinyt sadon tuottamiseen asti.)

Kylvän siemenet ja istutan taimet viljelylaatikoihin tiuhaan. Rikkaruohoille ei jää elintilaa, ja tiheä kasvusto myös pidättää kosteutta niin ettei kastelua juurikaan tarvita. Pitkinä hellekausina olen välillä kastellut laatikoita, mutta Suomen kesä sadekuuroineen takaa yleensä sen, ettei lisäkastelua tarvita. Samettikukat laatikoiden keskellä pitävät tuhohyönteiset loitolla.

Neljä sinista viljelylaatikkoa, kasvihuone ja sen kyljessä oleva cottage garden eivät tietenkään riitä loputtomiin. Ahneus kasvaa syödessä, ja viime kesänä mies nikkaroi raakalaudasta kaksi uutta viljelylaatikkoa epäonnisen mansikkamaan paikalle.

552

Näistä lisää tulevana kesänä.

113Joka kesä yksi sinisistä viljelylaatikoista on omistettu yksivuotisille kesäkukille: ruiskaunokeille, zinnioille, pioniunikoille. Pelkkää kauneutta.

Tee-se-itse-nainen

10259746_10152412055656506_6203152480501638039_n

Viime äitienpäivänä sain mieluisan lahjan: kasan kiviä. Perhe on lakannut jo aikaa sitten ihmettelemästä puuhiani, kivikasa on lahjana ihan ok.

Lakka antiikkikivet ovat kauneimpia pihakiviä, joita tiedän. Ne ovat myös edullisia (vaikka lahjan hintaan ei pitäisi reagoida); noin 30 euroa neliö.

Kasvihuoneen toisella puolella oli muutaman neliön alue, jolle piti tehdä jotain. Ennestään siinä oli Kekkilän (jo säiden harmaannuttama) viljelylaatikko ja ylämäkeen nouseva rinne. Olin jo pitkään haaveillut siihen cottage garden -tyyppistä kiveystä.

Tuumasta toimeen.

10255016_10152414470391506_4724555381997183482_n

Nopeat asennushiekat alle, ja vatupassilla suurin piirtein vaateriin kiveä kiven viereen.

10370437_10152476456166506_8307158732867461306_n

Antiikkikivet toimivat myös muurikivinä. Ylämäkeen syntyi kiva istutusallas, johon siirsin henkitoreissaan olevalta mansikka”maalta” muutamia rönsyjä ja istutin kaksi kesäkurpitsan tainta. Betoninharmaaseen ruukkuun istutettu laventeli sopi tyyliin saumattomasti.

654

Vähän myöhemmin kesällä näytti tältä.

Kokeilin istutusaltaassa kesäkurpitsojen juurilla ruohokatetta. En ole ihan varma, oliko se hyvä idea. Kesäkurpitsat kasvoivat vartta ja lehtiä, mutta hedelmän (?) muodostus ei ollut samaa luokkaa kuin aikaisempina vuosina avomaalla.

Mansikat rehottivat kuten aina, ja räkättirastaat löysivät tiensä tännekin.

Viljelylaatikossa kasvoi persiljaa, sitruunamelissaa, keltasipulia, salottisipulia ja monivuotista lipstikkaa ja minttua.

10527560_10152574913171506_1376312179600915909_n

Nyt jännitän, miten kiviladontani selviävät ensimmäisestä talvesta ja roudasta.

Uusi alku

Joulunpyhinä se alkaa. Klikkaan auki suosikeista lempiblogit, kaivan esiin tietyn pinon kirjoja. Niiden välistä putoilee lehdistä revittyjä sivuja, joissa on ideoita, aihioita, hyödyllisiä vinkkejä.

Loppusyksyn väsymys on tiessään. Mieli palaa jo päästä tositoimiin.

10155197_10152381495066506_6510480045560203773_n

Joka kesä päätän, että tänä vuonna kirjaan ylös seuraavaa vuotta varten tarvittavat tiedot: mitä pitää ensi vuonna tehdä, mitä ei kannata enää tehdä.
Ja joka vuosi tämä jää tekemättä. Uusi kausi alkaa aina puhtaalta pöydältä, uusin ideoin, uusin kokeiluin.

292481_10151019378631506_1993659246_n