Puro

336.JPG

Tämä kuva on otettu vuosi sitten. Nyt meillä ei vielä ole näin paljon lunta.

Pihallamme virtaa luonnonvesipuro. Se syntyi puolivahingossa, mieheni spontaanista ideasta 15 vuotta sitten, kun rakensimme taloamme. Tonttimme takana kohoaa harju, jonka sisuksissa on ilmeisen valtavat vesivarannot. Rakennusaikana talon takaa rinteestä lirisi pieni puro kaivinkoneen jättämässä uomassa. Mieheni keksi ohjata veden salaojaputkea pitkin tiettyyn kohtaan tonttiamme, ja siinä se nyt edelleen virtaa.

Peitimme putken hiekalla ja mullalla ja kaivoimme putken suuaukon eteen kuopan, jonka pohjalle viritimme pohjamuovin. Tästä pienestä lammesta puro jatkuu loivaa rinnettä alas portaittain kunnes yhtyy tontin reunalla kulkevaan piiriojaan.

Puron maisemoinnissa auttoi puutarhuri Terhi Aalto, joka on ollut monen muunkin kauniin idean kummi meidän pihallamme. Tältä puro näytti viime kesänä:

626

Virtauksen ansiosta vesi pysyy koko ajan näin kirkkaana. 

Kivet ovat suurimmaksi osaksi omalta tontilta rakennusaikojen myllerryksissä esiin nousseita. Lisäksi seassa on Kekkilän kauniin valkoisia isoja koristekiviä sekä monivärisiä pieniä rantakiviä.

Lammen ympärillä kasvaa jättipoimulehteä, viiruhelpiä, kurjenmiekkoja, saniaisia ja rentukoita. Niin, ja toukokuussa valkovuokkoja, jotka ovat levinneet metsänreunasta.

Ensi kesän projekteja ovat hapertuneiden puusiltojen uusiminen ja puron alajuoksun istutusten kohentaminen. Tai siis: alajuoksulla ei ole istutuksia, into on loppunut kesken… Mutta ensi kesänä tilanne korjaantuu.

Purossa ei ole pumppua. Keväällä ja alkukesästä vesi virtaa kiivaasti kohisten, ja hiipuu loppukesää kohti. Koko kesän puron solina kuitenkin kuuluu kasvihuoneelle ja aurinkoterassille.

Kesän ääni.

556