Ensimmäinen puutarhapäivä

Tänään oli kevään ensimmäinen puutarhapäivä: aamusta iltaan, koko päivä ulkona. Lihaksia särkee, naama punoittaa auringosta, perhe syönyt eineksiä. Nyt ei ehdi tehdä sisähommia, kun ulkona paistaa aurinko, lumet ovat (melkein) sulaneet ja paras aika vuodesta on alkamassa.

Jatkoin tänään kevätleikkauksia. Saksin ronskilla kädellä rusokuusamat, isot pihajasmikkeet ja pienemmät pikkujasmikkeet, ruusuangervot ja mustaherukkapensaat.

IMG_2820

Kuusamat olivat villiintyneet, joten leikkasin ne alas.

Talomme edustalla kasvaviin pihajasmikkeisiin minulla on erityinen tunneside. Ne ovat ensimmäiset kasvit, jotka istutin pihallemme.

IMG_2822

Leikkaan joka kevät vanhoja oksia pois.

Vuonna 2001 pihamme oli savea, hiekkaa ja rakennustyömaata. Mitään muita pihatöitä ei vielä voinut tehdä, mutta keskeneräisen talopaketin edustalle tein ensimmäisen multapenkin ja istutin siihen viisi tainta. Haaveilin jasmikkeen tuoksusta, joka kantautuisi kesäiltoina kuistin ikkunoista sisälle. Ja tämä haave on toteutunut! Keskikesän iltoina pidän kuistin ikkunaa raollaan, jotta huumaava tuoksu pääsee leviämään taloon.

063

Valkoiset jasmikkeet viime kesänä.

Talon päädyssä pation kulmalla on pikkujasmikkeiden ryhmittymä. Kukat ovat pieniä ja vaatimattomia, mutta levittävät kesäkuussa ympärilleen ihanaa metsämansikan tuoksua.

IMG_2791

Pikkujasmikkeista poistin vain vanhat ja ylikasvaneet oksat.

Huomiseksi on luvattu pilvistä säätä ja räntäsadetta, mutta kevättä ei voi enää perua. Puro solisee, linnut laulavat.

IMG_2800

Tara nauttii auringosta ja keväästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kurtturuusujen kevätleikkaus

IMG_2740

Tänään oli huikaiseva auringonpaiste, ulkona nollakeli, mutta kasvihuoneessa jo plussan puolella. Pihaa peittää vielä vahva lumikerros, mutta tänään oli pakko jo päästä tekemään jotain pihalla.

Pihavajan nurkalla kasvaa valkoisten kurtturuusujen tiheikkö. Olen leikannut ne joka kevät alas, noin 10 cm tapeiksi. Yleensä olen tehnyt sen myöhemmin keväällä, mutta tänään päätin panna oksasakset viuhumaan.

IMG_2745.JPG

Toivottavasti en ollut liian aikaisin liikkeellä.

Luotan kurtturuusuihini: ne ovat uskomattoman sitkeitä ja pärjäävät ilman sen kummempaa hoitoa vuodesta toiseen. Juurivesat leviävät kulovalkean lailla, ja niitä olen kitkenyt joka vuosi pois, ettei tiheikkö leviä käytäville ja kulkureiteille

IMG_2746

Aniliininpunainen kurtturuusu on tuttu tienvarsilta ja moottoriteiden keskikaistoilta, joissa se menestyy sitkeytensä ja suolankestävyytensä ansiosta. Kurtturuusu mainitaan usein myös haitallisten vieraslajien listoilla, koska vahvakasvuisena ja tilaa vievänä pensaikkona se valtaa elintilaa muilta kasveilta.

Itse en ole koskaan erityisemmin pitänyt peruskurtturuususta, mutta valkoinen versio on minusta kaunis. Se kukkii läpi kesän, ja leikkaan usein kukintoja maljakkoon.

068

Tarhakurtturuusu

Näitä kukintoja odotellessa kerään positiivisia kevään merkkejä. Tänään puro solisi jo lumesta ja jäästä huolimatta.

IMG_2749.JPG

Kevään ääni: puron solina!

 

 

 

Liljojen laakso

431

Vuosi sitten keväällä ostin puutarhamessuilta pari pussillista isojen valkoisten Oriental -liljojen mukuloita. Olen aina pitänyt liljoista, jopa hääkimppuni aikoinaan koostui valkeista liljoista (hautajaiskukkia, sanoi eräs vanhempi sukulainen silloin onnitellessaan).

En ole koskaan kuitenkaan kasvattanut niitä itse. Kukkapenkeissäni ei oikein ole ollut sopivaa paikkaa; liljat eivät voi törröttää yksinään missään, vaan tarvitsevat ympärilleen sopivaa kasvustoa – kuten mitä? Olen ehkä myös pitänyt niitä vaikeina kasvatettavina, tai vierastanut mukuloita. Olen enemmän siemen- ja taimi-ihmisiä.

Viime keväänä työkaverini, kokenut lilja-konkari, neuvoi, että liljoja voi kasvattaa isoissa ruukuissa. Helppoa kuin heinänteko, hän kannusti. Ruukuissa liljoja voi siirrellä paikasta toiseen, yhdistellä sopiviin kukkapenkkeihin ja maisemoida niitä vaikka rehevien pensaiden katveeseen.

Messureissun jälkeen mukulat jäivät tarjottimelle makoilemaan. Tuli kaikkea muuta, enkä ehtinyt (saanut aikaiseksi) istuttaa niitä ruukkuihin tai mihinkään muuallekaan. Mukulat kuivuivat ja alkoivat näyttää surullisen elottomilta.

Alkukesästä työkaveri vinkkasi, että Lidlissä on edullisia liljamukuloita kaikissa väreissä. Hänellä liljat puskivat ruukuissaan jo pitkää vartta ja kohta puoliin nuppujakin.

Tästä innostuneena laitoin asialle kotoa jo pois muuttaneen parikymppisen tyttäreni, joka asuu Lidlin vieressä. Silmiään muljautellen, aurinkolaseihin sonnustautuneena tytär ryysi lähi-Lidlinsä mukulalaareissa muiden innokkaiden puutarha-addiktien kanssa. Olin toivonut valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita, ja niitä tytär kahmi kyynärpäätaktiikalla äidilleen.

Keskikesällä työkaveri näytti kuvia upeina kukkivista liljaruukuistaan. Minun ruukkuni näyttivät tältä:

617

Lidlin liljat versoivat hitaasti.

Olin kastellut maltillisesti, ja lannoittanut säännöllisesti kesäkukkalannoitteella. Aloin jo luopua toivosta kunnes kesän kääntyessä loppuaan kohti, tapahtui ihme.

1092

Elokuun loppupuolella liljani puhkesivat kukkaan! Valkoisina….

1039

Vaaleanpunaisina…

1209

Pinkkeinä… (Nostelin jo ruukkuja sisälle, koska yöpakkaset lähestyivät.)

Mutta mitä tapahtui messuliljoille? Olin hätäpäissäni tuikannut elottoman oloiset sipulit toukokuussa maahan, talon edustan varjoisaan kukkapenkkiin. Pussissa luvattiin Oriental-liljojen kasvavan yli metrin korkuisiksi, joten olin sijoittanut ne kukkapenkin takareunaan. Etualalla kasvaa pikkusydäntä, matalahkoa asteria ja tiarellaa.

Sen jälkeen olin autuaasti unohtanut koko asian.

Loppukesällä karsin talomme nurkalla hiirenvirnoja ja rikkakasveja pikkujasmikkeiden seasta. Ihmettelin, mistä kantautuu huumaava tuoksu, pikkujasmikkeiden kukinta oli ollut ohi jo monta viikkoa sitten. Kurkkasin talon nurkalta kukkapenkin taakse, ja ta-daa; sieltä paljastui tällainen näky:

1143

Oriental-liljat (tai no, osa niistä) oli ryhtynyt kukkimaan kaikessa hiljaisuudessa kukkapenkin katveessa. Kukkavarret eivät olleet metrin korkuisia, kukaan ei ollut kastellut tai lannoittanut niitä koko kesänä, kukaan ei ollut edes MUISTANUT niiden olemassaoloa.

Ja siellä ne hohtivat ja tuoksuivat huumaavasti. Eksoottisina vieraslajikkeina.

 

 

 

 

Viljelylaatikot

038

Miten sä jaksat niitä rikkaruohoja ja sitä loputonta kastelua, sanovat tuttavat lähes poikkeuksetta, kun tulee puhe viljelmistäni. Meidän sukupolvemme muistiin ovat iskostuneet lapsuuden kasvimaat ja loputon taistelu rikkaruohoja vastaan.

Sen verran tuli lapsena kitkettyä, etten jaksaisikaan rikkaruohoja. Ratkaisu löytyi puutarhan alkuvuosina, kun puutarhuri Terhi Aalto nikkaroi keittiöpuutarhaani neljä viljelylaatikkoa. Raakalaudasta, metri kertaa metri. Terhi maalasi laatikot siniseksi, koska se näyttää hyvältä vihreän kasvuston rinnalla.23062010068

Terhi viritti myös bambukepit laatikoiden nurkkiin, ja kesän mittaan niitä pitkin kiipesivät ruusupavut. Viime vuosina olen luopunut bambukepeistä, koska haluan kävellä esteettä laatikoideni välistä. Tuuheutuessaan kasvustot rönsyilevät todella hallitsevasti!

Vuosien mittaan viljelylaatikoissani on kasvanut erilaisia salaatteja, tilliä, monivuotista ruohosipulia, lamopinaattia, korianteria, persiljaa. (Viime kesänä myös latva-artisokkaa, joka ei koskaan ehtinyt sadon tuottamiseen asti.)

Kylvän siemenet ja istutan taimet viljelylaatikoihin tiuhaan. Rikkaruohoille ei jää elintilaa, ja tiheä kasvusto myös pidättää kosteutta niin ettei kastelua juurikaan tarvita. Pitkinä hellekausina olen välillä kastellut laatikoita, mutta Suomen kesä sadekuuroineen takaa yleensä sen, ettei lisäkastelua tarvita. Samettikukat laatikoiden keskellä pitävät tuhohyönteiset loitolla.

Neljä sinista viljelylaatikkoa, kasvihuone ja sen kyljessä oleva cottage garden eivät tietenkään riitä loputtomiin. Ahneus kasvaa syödessä, ja viime kesänä mies nikkaroi raakalaudasta kaksi uutta viljelylaatikkoa epäonnisen mansikkamaan paikalle.

552

Näistä lisää tulevana kesänä.

113Joka kesä yksi sinisistä viljelylaatikoista on omistettu yksivuotisille kesäkukille: ruiskaunokeille, zinnioille, pioniunikoille. Pelkkää kauneutta.

Puro

336.JPG

Tämä kuva on otettu vuosi sitten. Nyt meillä ei vielä ole näin paljon lunta.

Pihallamme virtaa luonnonvesipuro. Se syntyi puolivahingossa, mieheni spontaanista ideasta 15 vuotta sitten, kun rakensimme taloamme. Tonttimme takana kohoaa harju, jonka sisuksissa on ilmeisen valtavat vesivarannot. Rakennusaikana talon takaa rinteestä lirisi pieni puro kaivinkoneen jättämässä uomassa. Mieheni keksi ohjata veden salaojaputkea pitkin tiettyyn kohtaan tonttiamme, ja siinä se nyt edelleen virtaa.

Peitimme putken hiekalla ja mullalla ja kaivoimme putken suuaukon eteen kuopan, jonka pohjalle viritimme pohjamuovin. Tästä pienestä lammesta puro jatkuu loivaa rinnettä alas portaittain kunnes yhtyy tontin reunalla kulkevaan piiriojaan.

Puron maisemoinnissa auttoi puutarhuri Terhi Aalto, joka on ollut monen muunkin kauniin idean kummi meidän pihallamme. Tältä puro näytti viime kesänä:

626

Virtauksen ansiosta vesi pysyy koko ajan näin kirkkaana. 

Kivet ovat suurimmaksi osaksi omalta tontilta rakennusaikojen myllerryksissä esiin nousseita. Lisäksi seassa on Kekkilän kauniin valkoisia isoja koristekiviä sekä monivärisiä pieniä rantakiviä.

Lammen ympärillä kasvaa jättipoimulehteä, viiruhelpiä, kurjenmiekkoja, saniaisia ja rentukoita. Niin, ja toukokuussa valkovuokkoja, jotka ovat levinneet metsänreunasta.

Ensi kesän projekteja ovat hapertuneiden puusiltojen uusiminen ja puron alajuoksun istutusten kohentaminen. Tai siis: alajuoksulla ei ole istutuksia, into on loppunut kesken… Mutta ensi kesänä tilanne korjaantuu.

Purossa ei ole pumppua. Keväällä ja alkukesästä vesi virtaa kiivaasti kohisten, ja hiipuu loppukesää kohti. Koko kesän puron solina kuitenkin kuuluu kasvihuoneelle ja aurinkoterassille.

Kesän ääni.

556

 

Uusi alku

Joulunpyhinä se alkaa. Klikkaan auki suosikeista lempiblogit, kaivan esiin tietyn pinon kirjoja. Niiden välistä putoilee lehdistä revittyjä sivuja, joissa on ideoita, aihioita, hyödyllisiä vinkkejä.

Loppusyksyn väsymys on tiessään. Mieli palaa jo päästä tositoimiin.

10155197_10152381495066506_6510480045560203773_n

Joka kesä päätän, että tänä vuonna kirjaan ylös seuraavaa vuotta varten tarvittavat tiedot: mitä pitää ensi vuonna tehdä, mitä ei kannata enää tehdä.
Ja joka vuosi tämä jää tekemättä. Uusi kausi alkaa aina puhtaalta pöydältä, uusin ideoin, uusin kokeiluin.

292481_10151019378631506_1993659246_n