Tulkoon vihreys!

Koivut

Ensin sitä odottaa kärsimättömästi: tulisipa kevät, sulaisi maa, vihertäisi maisema. Ruskeat nurmikot ja mustat kukkapenkit tuntuvat toivottomilta, olisiko niitä pitänyt lannoittaa enemmän?

Ja sitten yht´äkkiä kaikki räjähtää käsiin: koivut puhkeavat, voikukat nousevat, vihreää on kaikkialla ja se lisääntyy päivä päivältä niin ettei perässä pysy. Viimeisen viikon aikana on ollut lämmintä, satanut ja paistanut. Maisema on muuttunut heleän vihreäksi.

Laatikot

Uudet mullat

Tänä viikonloppuna olen kärrännyt multaa kasvimaalaatikoihin. Käytän Kekkilän luomukasvimaamultaa, ja vaihdan mullat joka vuosi. Tuhlausta, ehkä, mutta haluan varmistaa, että multa on ravinteikasta eivätkä kasvitaudit pääse jylläämään. Tilaan mullat siistipiha.fistä, ne tulevat kätevinä suursäkkeinä kotipihaan toimitettuna.

Rucolat

Rukolat ovat itäneet kasvihuoneen lämmössä.

Viikko sitten kylvin rukolat ruukkuun. Parina vuonna yritin kasvattaa niitä avomaalla salaattipenkissä, mutta joka kerran pienet vihulaiset, kirpat, söivät lehdet rei´ille. Viime kesänä kokeilin ruukkukasvatusta, ja se toimi. Pitää vain muistaa kastella usein, saviruukku kuivattaa kasvuston nopeasti.

Kasvihuone_pesu

Valmiina istutuksiin.

Kevään traditioihin kuuluu myös kasvihuoneen pesu. Pesen sen joka vuosi ennen istutuksia painepesurilla, pehmeällä sienellä ja mäntysuovalla. Kastelu- ja pesuveden otamme rengaskaivosta, johon virtaa vesi talomme takana olevasta harjusta. Tänä vuonna ongelmia aiheuttivat viime vuonna hajonnut vesipumppu ja viimeisiään vetelevä painepesuri, mutta molemmat saatiin tekohengitettyä kuntoon. Nyt kasvihuone hohtaa kirkkaana kuin timantti.

IMG_2977

Puron varrella kukkivat rentukat, joita olen siirtänyt niiden luontaisilta kasvupaikoilta ojanvarsilta hellävaroen puron reunoille. Hienoa nähdä, että ne ovat sopeutuneet. Luonnonkasvien siirtäminen ei aina onnistu. Puro pitäisi kunnostaa, musta pohjamuovi paistaa läpi monesta kohtaa – ei niin esteettisenä.

chilit

Sain työkaverilta pari chilintaimea. Ne ovat ottaneet aurinkoa tänä viikonloppuna ulkona, mutta yöksi nostan ne vielä sisälle. Kohta ne pääsevät isompiin ruukkuihin kasvihuoneeseen.

Viikon päästä pidän kylvöloman töistä. Silloin maa on jo toivottavasti lämmennyt tarpeeksi ja yöpakkaset väistyneet.

 

Advertisement

Kesäillat

HPIM9746

Kesäaamut ovat kauniita, ja aurinkoiset (miksei sateisetkin) päivät ovat täynnä energiaa ja voimaa. Silti rakastan eniten kesäiltoja.

Silloin valo on kauneimmillaan, värit täyteläiset ja vahvat. Piha vetää henkeä aktiivisen päivän jälkeen ja laskeutuu lepoon.

HPIM9749

Lähden usein lenkille myöhään illalla, ihan vain nauttiakseni illan väreistä.

HPIM9761

Kuivina kausina kierrän iltaisin koko pihan kasteluletkun kanssa ja elvytän kasvustot. Ehkä rentouttavinta puuhaa ikinä.

HPIM9777Tänään tuntui ensimmäistä kertaa talven jälkeen, että kesäillat ovat lähellä. Kohta täällä.

FullSizeRender

 

Takatalvi – aina se tulee

HPIM9764

Koska tänä viikonloppuna on satanut vuorotellen vettä, räntää ja rakeita, ja pihalla on joutunut olemaan toppatakki päällä, palaan vielä menneiden kesien loistoon.

Juuri nyt tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että pitkän talven ja odotuksen jälkeen kevät vain antaa odottaa itseään.

IMG_1119

Nurkan valtaaja kasvihuoneessa

Kasvatin kesäkurpitsaa ensin kasvihuoneessa, mutta parina viime kesänä olen istuttanut taimet ulos. Kasvihuoneessa kesäkurpitsa vie liikaa tilaa. Se pärjäilee hyvin myös ulkona eikä tarvitse välttämättä kasvihuoneen lämpöä tai suojaa.

IMG_1120

´Tanskan vienti´ on hassun niminen perusvarma tomaatti

Tomaatit olen pitänyt kasvihuoneessa. Olen kokeillut erikoisia lajikkeita, mutta todennut, että parhaiten menestyvät peruspunaiset ja -keltaiset tomaatit, kuten runkotomaatti ´Tanskan vienti´. Erikoislajikkeet vaatisivat erikoiskohtelua, jota en oikein osaa enkä jaksa. Ihan tarpeeksi taiteilua vaatii sekin, ettei kastele ja/tai lannoita tomaatteja liikaa tai liian vähän.

110

Suomen kesät pitävät yleensä ihan itse huolen kastelusta, mutta joinakin vuosina on pitänyt hetkellisesti turvautua kastelujärjestelmään. Meillä se tarkoittaa tätä vaatimattoman kokoista sadetinta, jonka kasteluvesi otetaan sadevesikaivosta. Pumppu meni rikki viime kesänä, joten saapa nähdä, miten tulevana kesänä käy.

IMG_2883

Raekuurot väistyivät eilen illalla hetkeksi, ja ilta-aurinko valaisi keittiöpuutarhan ennen sammumistaan. Kyllä tämä tästä.

Kevään merkit

IMG_2863

Näinä iltoina kävelen pihalla lintujen huutaessa ihan hulluina ja bongailen kevään merkkejä. Jättipoimulehti puron varrella aloittaa ensimmäisten joukossa. Yleisnäkymä pihalla on vielä ruskea ja harmaa, mutta pientä vihreää puskee jo uutterasti esiin.

IMG_2862

Kurjenpolvet.

Haravoin viime syksyn lehtiä ja kulottuneen oloista nurmikkoa, jonka viimeinen leikkaus edellisenä vuonna on selkeästi jäänyt tekemättä. Syksyllä puutarhahanskani kirjaimellisesti tippuvat käsistä, ja syystyöt jäävät yleensä tekemättä. ”Keväällä uusin voimin”, ajattelen, ja annan itseni ja puutarhan levätä.

IMG_2864

Raparperit kasvihuoneen vieressä.

IMG_2866

Lipstikka laatikossa.

IMG_2849

Helmililjat – muistaakseni.

IMG_2850

Joka kevät lumien sulaessa pihalta paljastuu uutterien tyyppien aikaansaamat keot. Osa näistä on huolestuttavan lähellä omenapuita ja pionipenkkejä, mutta ilmeisesti kyseessä ovat kontiaiset, jotka eivät syö juuria. Myyrät ovat pahempia: eräskin tuttava kertoi, kuinka nuori omenapuu oli kirjaimellisesti jäänyt nostettaessa käteen myyrien syötyä sen juuret. Meillä omenapuut ovat toistaiseksi hengissä, mitä nyt jänikset ovat hieman napsineet alaoksien päitä pahimpaan nälkäänsä.

Tämä on paras aika vuodesta. Kaikki on vielä edessä, uusi kesä alussa.

IMG_2867

Ja hei, mikä tämä on ?!?

 

Ensimmäinen puutarhapäivä

Tänään oli kevään ensimmäinen puutarhapäivä: aamusta iltaan, koko päivä ulkona. Lihaksia särkee, naama punoittaa auringosta, perhe syönyt eineksiä. Nyt ei ehdi tehdä sisähommia, kun ulkona paistaa aurinko, lumet ovat (melkein) sulaneet ja paras aika vuodesta on alkamassa.

Jatkoin tänään kevätleikkauksia. Saksin ronskilla kädellä rusokuusamat, isot pihajasmikkeet ja pienemmät pikkujasmikkeet, ruusuangervot ja mustaherukkapensaat.

IMG_2820

Kuusamat olivat villiintyneet, joten leikkasin ne alas.

Talomme edustalla kasvaviin pihajasmikkeisiin minulla on erityinen tunneside. Ne ovat ensimmäiset kasvit, jotka istutin pihallemme.

IMG_2822

Leikkaan joka kevät vanhoja oksia pois.

Vuonna 2001 pihamme oli savea, hiekkaa ja rakennustyömaata. Mitään muita pihatöitä ei vielä voinut tehdä, mutta keskeneräisen talopaketin edustalle tein ensimmäisen multapenkin ja istutin siihen viisi tainta. Haaveilin jasmikkeen tuoksusta, joka kantautuisi kesäiltoina kuistin ikkunoista sisälle. Ja tämä haave on toteutunut! Keskikesän iltoina pidän kuistin ikkunaa raollaan, jotta huumaava tuoksu pääsee leviämään taloon.

063

Valkoiset jasmikkeet viime kesänä.

Talon päädyssä pation kulmalla on pikkujasmikkeiden ryhmittymä. Kukat ovat pieniä ja vaatimattomia, mutta levittävät kesäkuussa ympärilleen ihanaa metsämansikan tuoksua.

IMG_2791

Pikkujasmikkeista poistin vain vanhat ja ylikasvaneet oksat.

Huomiseksi on luvattu pilvistä säätä ja räntäsadetta, mutta kevättä ei voi enää perua. Puro solisee, linnut laulavat.

IMG_2800

Tara nauttii auringosta ja keväästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Viljelylaatikot

038

Miten sä jaksat niitä rikkaruohoja ja sitä loputonta kastelua, sanovat tuttavat lähes poikkeuksetta, kun tulee puhe viljelmistäni. Meidän sukupolvemme muistiin ovat iskostuneet lapsuuden kasvimaat ja loputon taistelu rikkaruohoja vastaan.

Sen verran tuli lapsena kitkettyä, etten jaksaisikaan rikkaruohoja. Ratkaisu löytyi puutarhan alkuvuosina, kun puutarhuri Terhi Aalto nikkaroi keittiöpuutarhaani neljä viljelylaatikkoa. Raakalaudasta, metri kertaa metri. Terhi maalasi laatikot siniseksi, koska se näyttää hyvältä vihreän kasvuston rinnalla.23062010068

Terhi viritti myös bambukepit laatikoiden nurkkiin, ja kesän mittaan niitä pitkin kiipesivät ruusupavut. Viime vuosina olen luopunut bambukepeistä, koska haluan kävellä esteettä laatikoideni välistä. Tuuheutuessaan kasvustot rönsyilevät todella hallitsevasti!

Vuosien mittaan viljelylaatikoissani on kasvanut erilaisia salaatteja, tilliä, monivuotista ruohosipulia, lamopinaattia, korianteria, persiljaa. (Viime kesänä myös latva-artisokkaa, joka ei koskaan ehtinyt sadon tuottamiseen asti.)

Kylvän siemenet ja istutan taimet viljelylaatikoihin tiuhaan. Rikkaruohoille ei jää elintilaa, ja tiheä kasvusto myös pidättää kosteutta niin ettei kastelua juurikaan tarvita. Pitkinä hellekausina olen välillä kastellut laatikoita, mutta Suomen kesä sadekuuroineen takaa yleensä sen, ettei lisäkastelua tarvita. Samettikukat laatikoiden keskellä pitävät tuhohyönteiset loitolla.

Neljä sinista viljelylaatikkoa, kasvihuone ja sen kyljessä oleva cottage garden eivät tietenkään riitä loputtomiin. Ahneus kasvaa syödessä, ja viime kesänä mies nikkaroi raakalaudasta kaksi uutta viljelylaatikkoa epäonnisen mansikkamaan paikalle.

552

Näistä lisää tulevana kesänä.

113Joka kesä yksi sinisistä viljelylaatikoista on omistettu yksivuotisille kesäkukille: ruiskaunokeille, zinnioille, pioniunikoille. Pelkkää kauneutta.

Chilikasvattaja – ehkä vielä joskus

601

Chilit tulivat kasvihuoneeseeni pari vuotta sitten. Siemenestä asti en ole rohjennut vielä niitä kasvattaa, mutta olen ostanut ja saanut tuttavilta reippaita taimia. Satoa on tullut kiitettävästi, mutta vain sen ansiosta, että taimia ja eri lajikkeita on ollut riittävän laaja valikoima.

IMG_2574

Kaikenlaista mutkaa on ollut matkan varrella. Hennoimmat taimet ovat nuupahtaneet ulkoilmaan siirrettäessä. Puutarhamessuilta Suomen Chiliyhdistyksen osastolta ostettu virkeä taimi kuoli ruukussa.

Toissa kesänä kasvihuoneessa hyvän startin saaneet taimet joutuivat kirvojen joukkohyökkäyksen kohteeksi. Nostin ruukut ulos ja ruiskutin niitä mäntysuopaliuoksella. Kirvat katosivat, mutta mäntysuopa jäi. Chilipalot maistuivat saippualle.

Viime kesä oli hyvä chilikesä.

Työkaverilta saatu taimi näytti kylmän alkukesän ajan kasvattavan vain vartta (ylin kuva), mutta tsemppasi loppukesästä kasvihuoneessa ja tuotti lopulta hyvän sadon. Kasvatan chilini isoissa saviruukuissa kasvihuoneessa, kastelen ja lannoitan tasaiseen tahtiin ja tarkkailen kirva-tilannetta. Viime kesänä kirvoja ei näkynyt (parveilevatko ne eri kesinä eri paikoissa?), ja chilipalot saivat kasvaa ja kehittyä hitaasti mutta varmasti koleahkossa säässä.

1179

Kyllä siellä jotain punaistakin näkyy.

Yksi chilinä ostamani taimi osoittautuikin paprikaksi, mutta ei se mitään. Hyviä olivat.

102

Se olikin paprika!

Säilön chilit pakastamalla, ja pitkin talvea lisään ruokaan kuin ruokaan oman maan palkoja. Joka kerran, kun chilin tulisuus puraisee, ajattelen kesää ja punaisen ja vihreän kirpeää yhdistelmää.

021

Onko ruokaa, johon yksi pieni palko ei sopisi? Ei, ei ole.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puutarhalehti-addikti

 

014

Rakastan puutarhalehtien ajankohtaispalstoja. Upeat pihat ja hyötyjutut ovat myös ihan ok, mutta eniten ilahdun pienistä, juuri oikeaan aikaan tulevista tipseistä.

Eilen katselin joulun jäljiltä nuokkuvia hyasintteja, joita meillä on – no, paljon. Lempijoulukukkani. Yleensä suhtaudun hyasintteihin kuin viherkasveihinkin: ne eivät ole elämänikäisiä kumppaneita, vaan joutavat pois kukinnan päätyttyä. Nyt hyasinttini näyttävät kuitenkin niin elinvoimaisen vihreiltä (olen leikannut rapistuneet kukkavarret pois), etten ole hennonut heittää niitä pois.

Ja ta-daa: tänään luin Viherpiha-lehteä, jonka ajankohtaispalstalla neuvottiin, miten hyasintteja tulee kohdella, jotta ne jatkavat elämäänsä kesällä ulkona.

Kastelen ja annan ravinteita kerran viikossa kuukauden ajan. Sen jälkeen lopetan kastelun, annan lehtien kuivua ja vien sipulin viileään paikkaan. Istutan sipulit maahan keväällä, kun maa on sulanut. Kiitos!

Samassa lehdessä oli ajankohtaispalstalla toinenkin kiinnostava aihe. Kasvifysiologian dosentti Kurt Fagerstedt luonnehti viime kasvukautta keväästä syksyyn.

”Myöhäinen ja kolea kevät viivytti useiden monivuotisten lajien kasvuunlähdön kesäkuulle.” Tämän muistan. Juhannuksena ajoimme moottoripyörällä talvivarusteissa ja silti kuljettajan kädet jäätyivät koppuraisiksi ja raekuuro yllätti. Lämpöasteita ei tainnut olla edes kymmentä.

015

Viherpihan verkkosivut löytyvät täältä.

016

Toinen lempilehteni on ruotsalainen Trädgårdsliv.

006

Täältä en etsi hyötytietoa, vaan puhdasta inspiraatiota. Potagereja, muotopuutarhoja, keittiöpuutarhoja ja kartanoiden pihamaita. Ajatonta sisältöä, joka ei vanhene.

Talvikauden lohdutusta, kun kevääseen tuntuu olevan ihan liian pitkä aika.

 

 

 

 

 

 

Kasvihuone talvella

093

Talvi on tullut Etelä-Suomeenkin.

Yritän joka talvi muistaa käydä tiputtelemassa lumet ajoissa kasvihuoneen katolta. Tänään lumi oli kevyttä pakkaslunta, mutta sitä oli ehtinyt jo kertyä parinkymmenen sentin kerros. Märäksi suojalumeksi muuttuessaan se rikkoo kasvihuoneen lasiruutuja ja painaa alumiinirunkoa lyttyyn.

090

Yleensä ruutuja menee rikki talven aikana kolmesta viiteen, etenkin kulmauksissa ja räystäiden kohdilla. Viime vuosi taisi olla ensimmäinen, kun selvisin ilman piipahdusta lasitusliikkeeseen.

Kasvihuoneellani alkaa olla ikää kymmenkunta vuotta. Jo viime kesänä huomasin, että runkokehikko ei ole enää ihan vatupassinsuora. Liukuovi rahisi ja kirskui liikuteltaessa, ja putosi yhä useammin pois jengoiltaan.

Perustukset tehtiin aikoinaan huolella, mutta routa, lumi ja pakkanen ovat silti tehneet tehtävänsä.

092

Kuurankukkia!

Näillä pakkasilla en edes yritä avata kasvihuoneen ovea. Kurkin vain haikeana sisälle: siellä ne ruukut, köynnöstuet ja työkalut odottavat, kuten minäkin.

Lumentulon harvoja hyviä puolia on se, että valkoinen vaippa peittää armeliaasti ja tasapuolisesti myös pihamaan vähemmän kauniit nurkat. Kasvihuoneen takana rehottaa epämääräinen jättömaa, joka kasvaa horsmaa, villiä vadelmaa ja juolaheinää. Sinne on kertynyt myös rikkinäisiä ruukkuja, puolityhjiä lannoitesäkkejä, laudankappaleita ja sen sellaista.

094  Kaikki käytöstä poistettu puutarhakama ei vanhene pittoreskisti.

Tämän rojukokoelman raivaaminen oli to-do-listallani jo viime kesänä, mutta siirtyi sitten muiden kiireiden ja tekosyiden takia tälle vuodelle. Otan uuden kuvan tänne lumien sulettua, niin eiköhän siitä saa riittävän sysäyksen siivousoperaatiolle.

089

Hei-hei kasvihuone, koitetaan kestää tämäkin talvi.

096

Valoa on jo ilmassa!

Tee-se-itse-nainen

10259746_10152412055656506_6203152480501638039_n

Viime äitienpäivänä sain mieluisan lahjan: kasan kiviä. Perhe on lakannut jo aikaa sitten ihmettelemästä puuhiani, kivikasa on lahjana ihan ok.

Lakka antiikkikivet ovat kauneimpia pihakiviä, joita tiedän. Ne ovat myös edullisia (vaikka lahjan hintaan ei pitäisi reagoida); noin 30 euroa neliö.

Kasvihuoneen toisella puolella oli muutaman neliön alue, jolle piti tehdä jotain. Ennestään siinä oli Kekkilän (jo säiden harmaannuttama) viljelylaatikko ja ylämäkeen nouseva rinne. Olin jo pitkään haaveillut siihen cottage garden -tyyppistä kiveystä.

Tuumasta toimeen.

10255016_10152414470391506_4724555381997183482_n

Nopeat asennushiekat alle, ja vatupassilla suurin piirtein vaateriin kiveä kiven viereen.

10370437_10152476456166506_8307158732867461306_n

Antiikkikivet toimivat myös muurikivinä. Ylämäkeen syntyi kiva istutusallas, johon siirsin henkitoreissaan olevalta mansikka”maalta” muutamia rönsyjä ja istutin kaksi kesäkurpitsan tainta. Betoninharmaaseen ruukkuun istutettu laventeli sopi tyyliin saumattomasti.

654

Vähän myöhemmin kesällä näytti tältä.

Kokeilin istutusaltaassa kesäkurpitsojen juurilla ruohokatetta. En ole ihan varma, oliko se hyvä idea. Kesäkurpitsat kasvoivat vartta ja lehtiä, mutta hedelmän (?) muodostus ei ollut samaa luokkaa kuin aikaisempina vuosina avomaalla.

Mansikat rehottivat kuten aina, ja räkättirastaat löysivät tiensä tännekin.

Viljelylaatikossa kasvoi persiljaa, sitruunamelissaa, keltasipulia, salottisipulia ja monivuotista lipstikkaa ja minttua.

10527560_10152574913171506_1376312179600915909_n

Nyt jännitän, miten kiviladontani selviävät ensimmäisestä talvesta ja roudasta.