Liljojen laakso

431

Vuosi sitten keväällä ostin puutarhamessuilta pari pussillista isojen valkoisten Oriental -liljojen mukuloita. Olen aina pitänyt liljoista, jopa hääkimppuni aikoinaan koostui valkeista liljoista (hautajaiskukkia, sanoi eräs vanhempi sukulainen silloin onnitellessaan).

En ole koskaan kuitenkaan kasvattanut niitä itse. Kukkapenkeissäni ei oikein ole ollut sopivaa paikkaa; liljat eivät voi törröttää yksinään missään, vaan tarvitsevat ympärilleen sopivaa kasvustoa – kuten mitä? Olen ehkä myös pitänyt niitä vaikeina kasvatettavina, tai vierastanut mukuloita. Olen enemmän siemen- ja taimi-ihmisiä.

Viime keväänä työkaverini, kokenut lilja-konkari, neuvoi, että liljoja voi kasvattaa isoissa ruukuissa. Helppoa kuin heinänteko, hän kannusti. Ruukuissa liljoja voi siirrellä paikasta toiseen, yhdistellä sopiviin kukkapenkkeihin ja maisemoida niitä vaikka rehevien pensaiden katveeseen.

Messureissun jälkeen mukulat jäivät tarjottimelle makoilemaan. Tuli kaikkea muuta, enkä ehtinyt (saanut aikaiseksi) istuttaa niitä ruukkuihin tai mihinkään muuallekaan. Mukulat kuivuivat ja alkoivat näyttää surullisen elottomilta.

Alkukesästä työkaveri vinkkasi, että Lidlissä on edullisia liljamukuloita kaikissa väreissä. Hänellä liljat puskivat ruukuissaan jo pitkää vartta ja kohta puoliin nuppujakin.

Tästä innostuneena laitoin asialle kotoa jo pois muuttaneen parikymppisen tyttäreni, joka asuu Lidlin vieressä. Silmiään muljautellen, aurinkolaseihin sonnustautuneena tytär ryysi lähi-Lidlinsä mukulalaareissa muiden innokkaiden puutarha-addiktien kanssa. Olin toivonut valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita, ja niitä tytär kahmi kyynärpäätaktiikalla äidilleen.

Keskikesällä työkaveri näytti kuvia upeina kukkivista liljaruukuistaan. Minun ruukkuni näyttivät tältä:

617

Lidlin liljat versoivat hitaasti.

Olin kastellut maltillisesti, ja lannoittanut säännöllisesti kesäkukkalannoitteella. Aloin jo luopua toivosta kunnes kesän kääntyessä loppuaan kohti, tapahtui ihme.

1092

Elokuun loppupuolella liljani puhkesivat kukkaan! Valkoisina….

1039

Vaaleanpunaisina…

1209

Pinkkeinä… (Nostelin jo ruukkuja sisälle, koska yöpakkaset lähestyivät.)

Mutta mitä tapahtui messuliljoille? Olin hätäpäissäni tuikannut elottoman oloiset sipulit toukokuussa maahan, talon edustan varjoisaan kukkapenkkiin. Pussissa luvattiin Oriental-liljojen kasvavan yli metrin korkuisiksi, joten olin sijoittanut ne kukkapenkin takareunaan. Etualalla kasvaa pikkusydäntä, matalahkoa asteria ja tiarellaa.

Sen jälkeen olin autuaasti unohtanut koko asian.

Loppukesällä karsin talomme nurkalla hiirenvirnoja ja rikkakasveja pikkujasmikkeiden seasta. Ihmettelin, mistä kantautuu huumaava tuoksu, pikkujasmikkeiden kukinta oli ollut ohi jo monta viikkoa sitten. Kurkkasin talon nurkalta kukkapenkin taakse, ja ta-daa; sieltä paljastui tällainen näky:

1143

Oriental-liljat (tai no, osa niistä) oli ryhtynyt kukkimaan kaikessa hiljaisuudessa kukkapenkin katveessa. Kukkavarret eivät olleet metrin korkuisia, kukaan ei ollut kastellut tai lannoittanut niitä koko kesänä, kukaan ei ollut edes MUISTANUT niiden olemassaoloa.

Ja siellä ne hohtivat ja tuoksuivat huumaavasti. Eksoottisina vieraslajikkeina.

 

 

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Liljojen laakso

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s